Rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnin kansainvälinen sääntely keinotekoisessa ilmastonmuokkauksessa

Abstract

Antropogeenisen ilmastonmuutoksen syyt ovat ihmisen toiminnan aiheuttamassa kasvi-huonekaasupäästöjen kasvussa ilmakehään. Kasvihuonekaasut sitovat auringon tulosäteilyä ilmakehässä ja näin lämmittävät maapalloa. Mitä enemmän kasvihuonekaasuja, sitä enem-män prosessi lämmittää. Ilmastonmuutokseen etsitään torjuntakeinoja kaikkialta, eräs näis-tä on ilmastonmuokkaus. Erilaisia ehdotettuja ilmastonmuokkauskeinoja on paljon ja ne voidaan jakaa kahteen kategoriaan: Auringon tulosäteilyä vähentäviin ja maapallon heijas-tavuutta lisääviin menetelmiin.

Ilmastonmuokkaustekniikoiden kehittäminen on vielä tutkimusvaiheessa ja niihin liittyy paljon problematiikkaa. Vaikka sinänsä niiden tarkoitus on torjua ilmastonmuutosta ja pa-lauttaa maapallon planetaarinen ilmasto ennalleen - todennäköisesti esiteolliseen aikaan – niillä on hyvin arvaamattomia ympäristövaikutuksia. Ilmaston luonteesta johtuen nämä ympäristövaikutukset olisivat valtioiden rajat ylittäviä. Koska näiden tekniikoiden vaikutus-ten tutkiminen on ollut mahdollista vasta tietokonemallinnuksilla ja pienen mittakaavan kenttäkokeilla, ovat tulokset hyvin haasteellisesti ennustettavissa vaikutusten laajuuden, luonteen ja sijainnin suhteen.

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitän rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnin kan-sainvälisen sääntely soveltuvuutta ilmastonmuokkaukseen ja sen hallintaan. Keskityn Es-poon sopimuksena tunnettuun Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission solmimaan sopimukseen, joka itsessään antaa proseduraaliset velvoitteet ympäristövaiku-tusten arvioinnissa valtioiden rajat ylittävissä tapauksissa. Tutkielmassa paneudun ensim-mäisenä ehdotettuihin ilmastonmuokkaustekniikoihin, niiden toimintaperiaatteisiin, ta-voitteisiin ja mahdollisiin sivuvaikutuksiin. Tämän jälkeen pyrin sijoittamaan ilmaston-muokkauksen kansainvälisen oikeuden kontekstiin, jonka jälkeen käsittelen rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnin kansainvälistä sääntelyä ja Espoon sopimusta. Viimeisessä pääluvussa tarkastelen kahta edellä mainittua yhdessä ilmastonmuokkauksen ja YVA-prosessin välisen problematiikan kannalta.

Tutkielma on oikeustieteellinen työ, jonka metodina on oikeusdogmatiikka. Sen tarkoituk-sena on tutkia voimassa olevaa oikeutta tulkiten sen sääntöjä ja systematisoiden sitä. Ym-päristöoikeudelle luonteenomaisesti työssäni korostuu monitieteisyys, joka on oleellista tutkimuskysymykseni kannalta: missä määrin rajat ylittävien ympäristövaikutusten kansain-välinen sääntely (Espoon sopimus) on sovellettavissa ilmastonmuokkaukseen? Sen keskei-simpänä havaintona on ilmastonmuokkaustekniikoiden sivuvaikutusten laadun ja laajuuden epävarmuuden tuoma problematiikka suhteessa YVA-prosessiin, joka vaatisi näiden tar-kempaa tunnistamista.