Ikäjohtaminen terveydenhuollon henkilöstön näkökulmasta: Yli 45 -vuotiaiden sairaanhoitajien kokemuksia ikäjohtamisesta Tampereen yliopistollisessa sairaalassa

Abstract

Väestön ja työvoiman ikääntyminen on yksi suurimmista yhteiskunnallisista muutoksista tällä vuosituhannella. Terveydenhuolto joutuu tämän vuoksi ennennäkemättömien haasteiden eteen, sillä henkilöstön eläkkeelle siirtyminen on nopeassa kasvussa ja samalla vanhusten määrän lisääntyessä hoidon ja hoivan tarve kasvaa. Terveydenhuollossa tulisi tiedostaa tarve ikääntyneiden työllisyysasteen nostamiseen. Ter-veydenhuollon organisaatioihin tarvitaankin uudenlaista ikäpolitiikkaa ja johtamista. Kansallinen ikäohjelma vuosina 1998−2002 käynnistettiin, jotta eläkkeelle siirtymisikää voitaisiin myöhäistää 2−3 vuodella. Samalla syntyi käsite ”ikäjohtaminen”. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia ikäjohtamista nimenomaan terveydenhuollon henkilöstön näkökulmasta, sekä sitä miten ikäjohtamisen avulla voidaan tukea sairaanhoitajien työssä jaksamista ja jatkamista, ammatillista pätevyyttä ja työssä viihtymista ja työmotivaatiota.

Ikääntymistutkimus antaa pohjan ikäjohtamisen tutkimukselle. Ikääntyminen aiheuttaa ihmisen toiminta-kyvysssä − fyysisessä, psyykkisessä ja sosiaalisessa − muutoksia. Fyysinen toimintakyky heikkenee, mutta muutokset ovat yksilöllisiä. Psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky pysyy yleensä muuttumattomana tai paranee iän myötä. Ihmisen työkykyä ei voida arvioida iän perusteella, vaan se pitää arvioida yksilöllisesti. Ikääntymisen vaikutuksia työyhteisöissä ovat ikään liittyvät asenteet, eläköityminen ja ns.hiljaisen tiedon katoaminen.

Ikäjohtamisen teoreettista taustaa on selvitetty johtamisen teorioiden avulla. Organisaatiohumanismi korostaa yksilön asemaa organisaatiossa ja aito johtaja ymmärtää inhimillisen käyttäytymisen perusteet. Organisaatio- ja työmotivaatioteoriat luovat taustaa ikäjohtamisen tutkimukselle. Ikäjohtaminen kuuluu selkeästi henkilöstöjohtamisen (leadership) alueeseen. Terveydenhuollon organisaatioissa henkilöstövoimavarojen johtamiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota, koska niille on ominaista henkilökunnan keskeinen rooli.

Tutkimusmenetelmänä oli kvantitatiivinen kyselytutkimus strukturoidulla kyselylomakkkeella. Aineistona olivat yli 45 –vuotiaat sairaanhoitajat vuodeosastoilta, poliklinikoilta ja leikkaussaleista Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Kyselyyn vastanneet olivat yhtä lukuun ottamatta naisia. Terveydentila koettiin yleensä hyväksi. Työ koettiin henkisesti raskaaksi, jota lisäsivät kiire ja jatkuvat muutokset. Lepotau-ot ja joustavat työajat auttaisivat jaksamisessa. Oikeudenmukaisuus työnjaossa koettiin erittäin tärkeäksi. Ammatillinen osaaminen koettiin vahvaksi ja vanhemmat hoitajat haluaisivat toimia nuorempiensa valmentajina. Vuodeosastoilla työ koettiin raskaammaksi kuin muissa toimipisteissä.

Ikäjohtaminen terveydenhuollossa on hyvää johtamista, jolla tuetaan vanhempien hoitajien jaksamista ja arvostetaan heidän kokemustaan. Henkilöstövoimavarojen johtamiseen tulisi terveydenhuollossa kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Terveydenhuollon organisaatioita tulisi kehittää joustavammiksi, jotta yksilöllisiä toiveita voitaisiin paremmin toteuttaa.