Arvonlisäveron palautukset Suomesta ja muista EU:maista

Abstract

Suomessa liikevaihtoverolaki (559/1991) korvattiin arvonlisäverolailla (1501/1993) 1.6.1994. Arvonlisäverotukseen siirtyminen merkitsi yleisen kulutusverotuksen laajentamista kattamaan periaatteesa kaiken tavaroiden ja palvelujen kulutuksen. Kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa sovelletaan arvonlisäverojärjestelmää. Arvonlisäverojärjestelmän omaksuminen oli yhtenä edellytyksenä Suomen liittymiselle yhteisön jäseneksi. Euroopan unionin perustamissopimuksen mukaan EU:n neuvosto antaa yksimielisesti komission ehdotuksesta säännökset liikevaihtoveroja, ja muita välillisiä veroja koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamisesta, siltä osin kuin yhdenmukaistaminen on tarpeen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja toiminnan varmistamiseksi. Arvonlisäveron yhtenäistämisen perusdirektiivi on vuonna 1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi (77/38/ETY). EU:n neuvoston direktiivillä. Tätä direktiiviä on tädennetty direktiivillä (2006/112/ EY).

Euroopan Unionin jäsenvaltioissa sovellettavat arvonlisävreron palautuksia koskevat säännökset perustuvat tämän direktiivin lisäksi kahdeksanteen- ja kolmanteentoistadi- rektiiviin. Palautusmenettely ja palautukset eri jäsenaltioiden kesken poikkeavat vielä toisistaan, koska jokaisen maan oma lainsäädäntö on primääriä lainsäädäntöä ja veroprosentit voi jokainen valtio päättä itse annettujen ohjeiden puitteissa.

Tässä tutkielmassa käydään läpi arvonliäverovelvollisuutta sekä vähennysoikeutta ja ulkomaalaispalautuksia. Palautusmenettely ja siihen liittyvät maakohtaiset vaatimukset olen käynyt läpi laajemmin Suomen, Ruotsi ja Alankomaiden osalta ja muiden EU-maiden osalta vain rekisteröitymättömättömät yritykset pääpiirteittäin. Koska elinkei- nonharjoittajilla on mahdollisuus saada arvonlisäveronsa takaisin, on tärkeää tutkia tätä prosessia. Lähteinä olen käyttänyt arvonlisäverolakia, kotimaista-ja ulkomaista kir- jallisuutta sekä EU:n direktiivejä ja muita EU:n sekä kohdemaiden antamia ohjeita.