Veronkorotus yhteisöjen tuloverotuksessa : Yhteisölle määrättävän veronkorotuksen kohtuullistamis- ja vapauttamisperusteet

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 32 §:n 3 momentin ja 32 a §:n 4 momentin mukaisia veronkorotuksen kohtuullistamis- ja vapauttamisperusteita yhteisöjen tuloverotuksessa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitkä seikat vaikuttavat kaavamaisuutta ja objektiivisuutta korostavassa seuraamusjärjestelmässä siihen, että veronkorotus määrätään alennettuna tai se tulee jättää kokonaan määräämättä. Tutkielma saa näkökulmia kirjanpito- ja yhtiöoikeudesta, kun tarkastellaan yhteisön asiantuntijavastuun ja siten erityisen huolellisuusvelvoitteen ja korostetun selonottovelvollisuuden merkitystä veronkorotuksen määräämisessä.

Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymyksiin, miten yhteisön erityinen huolellisuusvelvoite ja korostettu selonottovelvollisuus ilmenevät ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnin arvioinnissa ja miten ne määrittävät kynnystä pitää perustason veronkorotusta kohtuuttomana. Erityisesti tutkielmassa pyritään selvittämään, millä perusteilla veronkorotuksen kohtuuttomuutta arvioidaan ja miten rajanveto veronkorotuksen alentamisen ja määräämättä jättämisen välillä muodostuu yhteisöjen tuloverotuksessa.

Tutkimusmetodina toimii lainoppi, jonka avulla tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevaa veronkorotussääntelyä. Tutkielma hyödyntää oikeuslähteinään voimassa olevaa lainsäädäntöä, lain valmistelutöitä, oikeuskirjallisuutta, asiantuntija-artikkeleita, Verohallinnon syventäviä vero-ohjeita sekä oikeuskäytäntöä, kuten korkeimman hallinto-oikeuden tuoreita ratkaisuja KHO 2024:93 ja KHO 2024:94.

Tutkielman johtopäätöksenä todetaan keskeisimmän rajanvedon alentamis- ja vapauttamisperusteiden välillä perustuvan laiminlyönnin luonteeseen ja virheen havaittavuuteen sekä siihen, onko verovelvollinen toiminut aktiivisesti asian selvittämiseksi. Veronkorotuksen kohtuuttomuuden tasoa arvioitaessa merkitystä on annettava verovelvollisen pyrkimykselle toimia oikein silloin, kun kyseessä oleva veroasia on ollut tulkinnanvarainen tai epäselvä. Jopa alennetun veronkorotuksen määrääminen olisi kohtuutonta, jos verovelvollisen menettely ei osoita rangaistavaa huolimattomuutta tai piittaamattomuutta. Veronkorotuksen määräämättä jättäminen edellyttää siten syvempää kohtuuttomuutta.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että vaikka ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti todetaan nykyisin objektiivisin kriteerein, sääntelyn kaavamaisuutta koskee kuitenkin merkittäviä oikeasuhtaisuuteen perustuvia vaatimuksia. Tutkielma korostaa, ettei veronkorotussääntely voi syrjäyttää perustuslaillista vaatimusta hallinnollisten seuraamusten oikeasuhtaisuudesta ja yksilöllisen oikeusturvan toteutumisesta.