Yksilöiden säästämiskäyttäytyminen : Motiivien tarkastelu ja säästämisasteen kehitys Suomessa

Abstract

Tässä tutkielmassa käsitellään yksilöiden ja kotitalouksien säästämiskäyttäytymistä, säästämiseen liittyviä motiiveja sekä säästämisastetta ja sen kehitystä Suomessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko yksilöiden tulojen kasvulla vaikutusta heidän säästämiseensä. Toisena tavoitteena on tutkia, miten väestön ikääntyminen vaikuttaa Suomen säästämisasteeseen. Tutkielmassa tarkastellaan Suomen säästämisastetta 2000-luvulla. Tutkimuskysymyksiin pyritään vastaamaan integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla. Säästämisaste on talouden mittari, jonka avulla arvioidaan säästämiskäyttäytymistä niin kotitalouksien kuin kansantalouksienkin tasolla. Säästämisaste lasketaan kotitalouksien säästön osuudesta heidän käytettävissä olevista tuloistaan. Säästämiseen sekä sitä kautta myös säästämisasteeseen vaikuttaa monet eri tekijät. Säästämispäätöksen taustalla on erilaisia motiiveja ja kannustimia. Suomalaisten säästämistä tarkasteltaessa huomioon tulee ottaa sosiaaliturva, sillä kattava sosiaaliturva on tutkimusten mukaan omiaan heikentämään säästämiseen liittyviä kannustimia. Kattava sosiaaliturva heikentää elinkaarihypoteesin paikkansapitävyyttä. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että yksilöiden tulojen kasvun ja säästämisen välillä on positiivinen korrelaatio. Toisin sanoen tulojen noustessa myös säästäminen lisääntyy. Lisäksi tutkimus osoittaa, että väestön ikääntymisellä ei ole vaikutusta Suomen säästämisasteeseen. Modiglianin ja hänen yhteistyökumppaneidensa Andon ja Brumbergin luoman elinkaarimallin oletusten mukaan valtion säästämisasteen tulisi laskea väestön ikääntyessä, mutta useiden uudempien tutkimusten mukaan väestön ikääntymisellä ei ole laskevaa vaikutusta Suomen säästämisasteeseen.