Kalevan kansan perintö. Savo kansallishengen välittäjänä ja ylläpitäjänä 1880–1889.

Abstract

Tutkielman tavoitteena on selvittää millä tavalla Savo-lehdessä käsitellään ja pidetään yllä kansallishenkeä. Kansallishengen käsite määritellään tutkimuksessa 1800-luvulla vallinneiden käsityksien mukaisesti, joka on pitkälti tuon ajan suurmiesten ja fennomaanien kuten Arwidssonin, Runebergin, Topeliuksen, Snellmanin ja Lönnrotin Suomen oloihin ja omiin tarkoituksiin muotoilema eurooppalaiseen romantiikkaan ja nationalismiin pohjautuva aate. 1800-luvun kansallishengen käsite toimii myös tutkimuksessa eräänlaisena alkuhypoteesina, jota testataan Savon-lehden kirjoittelussa.

Tutkimusaineisto on rajattu vuosiin 1880– 1889 ja tutkimukseen on valittu tammi-, huhti-, kesä- ja syyskuukausina ilmestyneet lehdet. Tänä aikana ilmestyi n. 459 lehteä. Tutkimusaineiston analysoimisessa käytetään teorialähtöistä teema-analyysiä, jossa aineisto pilkotaan teemarungon ja -kortiston mukaisesti pienempiin osiin, jonka avulla aineisto jaotellaan helpommin tulkittaviin palasiin ja käydään läpi systemaattisesti. Sisällönanalyysin tukena käytetään myös diskurssianalyysiä, jonka avulla teksti voidaan sijoittaa laajempaan kontekstiin.

Savo-lehti toimi tyypilliseen fennomaaniseen tapaan kansallishengen välittäjänä ja ylläpitäjänä. Kansallishenkeä välitettiin eteenpäin perinteisten 1800-luvun ajatusten mukaisesti luonnon, historian, kielen ja sivistyksen kautta. Luonteeltaan Savo oli valistava ja opettava lehti, joka keskittyi sivistys- ja kielikysymyksiin. Erityisesti lehdessä kehotettiin, neuvottiin ja opetettiin sivistyneistöä kansallishengen aatteisiin. Lehden yhtenä tavoitteena oli saada sivistyneistö ymmärtämään suomenkielen tärkeys ja luomaan Suomelle yhtenäisen mielen ja yhtenäisen kielen yhteiskunta. Savon välittämä kansallishenki sai näin ollen myös poliittisia solidaarisuuden merkityksiä, jotka nähtiin tärkeiksi Suomen kehityksen ja olemassaolon kannalta.