Maatilan osakeyhtiöittäminen -toimintamuodon muutos ja verotus

Abstract

Maatalouden harjoittaminen osakeyhtiömuodossa on yleistynyt viimeisten vuosien aikana ja on arvioitu, että osakeyhtiömuotoisten tilojen määrä kasvaa tulevaisuudessa. Syitä yhtiöittämiseen voi olla useita, mutta useimmiten osakeyhtiömuotoon päädytään verotuksellisista syistä. Tapauskohtaisesti maatilan osakeyhtiöittäminen voikin johtaa merkittäviin verosäästöihin. Vuoden 2014 alusta yhteisöverokanta laski 20 prosenttiin ja tämä lisää yksityisten maataloudenharjoittajien kiinnostusta yhtiömuotoiseen maatalouteen.

Ennen päätöstä osakeyhtiöittämisestä, tulee maataloudenharjoittajan selvittää, miten yhtiöittäminen on mahdollista toteuttaa veroseuraamukset minimoiden, ja miten uusi yritysmuoto vaikuttaa verotukseen. Väärillä toimintatavoilla yhtiöittäminen voi aiheuttaa tilalle merkittäviä veroseuraamuksia tai osakeyhtiö voidaan jopa sivuuttaa. Tutkielman tavoitteena onkin selvittää, miten maatila voidaan yhtiöittää TVL 24 §:n mukaisesti toimintamuodon muutoksella ja miten yhtiön verotus eroaa yksityisen maataloudenharjoittajan verotuksesta.

Tutkimusmenetelmä on pääsääntöisesti oikeusdogmaattinen, eli lain tulkinta. Tutkielman pääpaino on selvittää, mikä on voimassa olevan oikeuden kanta tutkielman tutkimusongelmiin. Ensisijaisena aineistona tutkielmassa on Suomen lainsäädäntö, oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus. Lisäksi tutkielmassa hyödynnytetään viranomaisten ohjeita ja julkaisuja, erityisesti Verohallinnon ohjeita.

Maatilan osakeyhtiöittäminen on mahdollista toteuttaa TVL 24 §:n mukaisena toimintamuodon muutoksena ilman tuloveroseuraamuksia. Yksityisen maataloudenharjoittajan ja osakeyhtiön varojen jako sekä verolainsäädäntö poikkeavat oleellisesti toisistaan. Maatilan osakeyhtiöittämistä ja sen verovaikutuksia on aina punnittava tilakohtaisesti, eikä ole olemassa selkeää sääntöä siitä, milloin yhtiöittäminen olisi verotuksellisesti kannattavaa.