Sääntely ja lääkärien lääkkeenmääräämiskäytännöt nivelreuman hoidossa : Retrospektiivinen rekisteritarkastelu

Abstract

Sääntelyllä pyritään ohjaamaan toimijoiden käyttäytymistä, ja sen toimeenpano etenee monitasoisena prosessina. Makrotasolla institutionaalinen ympäristö määrittää puitteet, jotka sekä rajoittavat että mahdollistavat tavoitteiden saavuttamisen. Mesotasolla organisaatiot tulkitsevat yhteiskunnallisia ohjaussignaaleja ja kohdentavat toimeenpanon edellyttämät resurssit. Mikrotasolla kohderyhmät kohtaavat nämä makrotasolla muotoillut ja organisaatioissa konkretisoidut käytännöt ja rakenteet, joiden kautta sääntelyn vaikutukset realisoituvat.

Biologisten lääkkeiden käyttö on yleistynyt 2020-luvulla. Biologiset lääkkeet ovat tyypillisesti hinnaltaan kalliita ja niiden käyttö saa aikaan suuria ja jatkuvasti kasvavia kustannuksia. Suomessa on pyritty edistämään viime vuosien aikana edullisempien biologisten lääkkeiden käyttöönottoa erilaisilla viranomaissääntelyn keinoilla. Lääkäreillä on ollut 1.1.2023 lähtien laissa säädetty velvoite määrätä hinnaltaan edullisin biologinen lääke, ja Kela on ohjannut ja valvonut velvoitteen noudattamista 1.4.2023 lähtien.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan biologisiin lääkkeisiin kohdistuvan viranomaissääntelyn yhteyttä lääkäreiden määräämiskäytäntöihin. Tutkielmassa analysoidaan, ovatko suomalaiset lääkärit muuttaneet nivelreumapotilaiden hoidossa lääkkeiden määräämiskäytäntöjään ja siirtyneet biologisen lääkkeen sijaan määräämään sellaisia lääkevalmisteita, joita edullisempien biologisten lääkkeiden määräämisvelvoite ei koske. Tutkielman aineistona on käytetty Kanta Reseptikeskukseen tallennettua lääkemääräysaineistoa, joka kattaa tiedot Suomessa avohoitoon määrätyistä sähköisistä lääkemääräyksistä. Tutkielmassa sovellettu tutkimusmenetelmä on määrällinen retrospektiivinen rekisteritarkastelu, ja tutkielmassa on hyödynnetty keskeytettyä aikasarja-analyysia ja segmentoitua lineaarista regressioanalyysia arvioimaan 1.4.2023 alkaneen Kelan ohjaus- ja valvontatehtävän vaikutusta lääkäreiden määräämiskäytäntöihin nivelreumapotilaiden hoidossa.

Tutkielman tulosten perusteella lääkärit eivät ole muuttaneet biologisten lääkkeiden määräämiskäyttäytymistään sääntelyuudistuksen seurauksena. Lääkärit ovat määränneet nivelreumapotilaita hoitaessaan biologisista lääkkeistä suositeltavinta hoitovaihtoehtoa sekä ennen Kelan biologisten lääkkeiden ohjaus- ja valvontatehtävän alkamista että sen jälkeen. Tutkielma osoittaa, että velvoitteen ulkopuolella olevien JAK-estäjien lääkemääräysten määrä ei kasvanut tilastollisesti merkitsevästi 1.4.2023 alkaneen ohjaus- ja valvontatehtävän jälkeen. Tulokset ovat merkityksellisiä politiikkatoimien vaikutusten arvioimiseksi ja kustannustehokkaiden määräämiskäytäntöjen edistämisen näkökulmasta.