Rikosseuraamuslaitoksen ulkoinen kriisiviestintä maineenhallinnan näkökulmasta

Abstract

Kun organisaatio kohtaa kriisin, tulee sen viestiä asiasta sidosryhmilleen. Kriisiviestintä on paitsi tilanteen hallitsemista, myös maineenhallinnan keino. Maine on terminä lähtöisin yksityiseltä sektorilta ja sitä on pidetty elintärkeänä yrityksen menestyksen kannalta. Kuitenkin maine vaikuttaa myös julkisen organisaation toimintaan ja erityisesti sen toiminnan oikeutukseen eli legitimiteettiin. Tässä tutkimuksessa tutkitaan Suomen Oikeusministeriön alaisuudessa toimivan Rikosseuraamuslaitoksen kriisiviestintää erityisesti maineen ja sen hallinnan näkökulmasta. Tutkimuksella luodaan pohjaa sille, mikä on Rikosseuraamuslaitoksen toimijoiden näkemys tämän hetkisestä maineesta ja kriisiviestinnästä sekä, mitkä ovat sen kriisiviestinnän ja maineenhallinnan keinot ja haasteet. Tutkimuksessa teoria pohjautuu kriisiviestinnän tutkimuksen termeihin ja osin Timothy W. Coombsin Situational Crisis Communication Theory -maineenhallintateoriaan. Lisäksi teoriapohjana on myös maineen ja legitimiteetin tutkimus.

Tutkimusmenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysin kohteena oli kevään 2016 aikana kerätyt teemahaastattelut kuudelta Rikosseuraamuslaitoksen kriisiviestintää hoitavalta henkilöltä, joista kolme ovat Rikosseuraamuslaitoksen keskushallinnon virkamiehiä ja kolme vankiloiden johtajia tai apulaisjohtajia.

Keskeisemmät tulokset olivat, että Risen maine nähdään erityisesti viranomaisena hyvänä tai neutraalina, mutta kriisiviestinnälle ja sitä kautta maineenhallinnalle haasteita luovat ulkoisten sidosryhmien näkemys toiminnan legitimiteetistä, Risen toiminnan näkyminen kielteisten asioiden kautta sekä kriisiviestinnän suunnittelemattomuus ja integroimattomuus.