Viranomaisen passiivisuus hallintoprosessissa : Tarkastelussa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot koskien pitkittyneitä prosesseja Suomessa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitä joutuisuusvaatimus tarkoittaa hallintoasioiden käsittelyssä sekä lisäksi sitä, millä perustein siitä voidaan joustaa -vai voidaanko. Tutkielmassani tuodaan lisäksi esiin tilanteita, joissa perustelut ratkaisun viipymiseen liittyvät riittämättömiin resursseihin sekä huolellisen selvityksen vaatimukseen. Tutkielmassani käsittelen joutuisuuteen liittyvää sääntelyä sekä sen käsitettä oikeuskirjallisuuteen pohjautuen. Aihe on ajankohtainen, sillä käsittelyajat viranomaisessa ovat pidentyneet sekä esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehelle saapuneiden kanteluiden määrät viivästyksiin liittyen ovat lisääntyneet. Suomen perustuslain (731/1999) 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Tämän lisäksi hallintolain (424/2003) 23 §:ssä säädetään käsittelyn viivytyksettömyydestä. Asian viivytyksetön käsittely nousi uuden hallintolain säätämisen keskeiseksi tavoitteeksi. Joutuisuus on osa hyvää hallintoa sekä oikeusturvaa. Oikeusturvan saaminen toteutuu käsittelyn laadun sekä joutuisuuteen liittyvien tekijöiden pohjalta. Jos asianosaisen asia viivästyy kohtuuttomaksi, oikeusturva kärsii. Tarkastelen joutuisuutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin pohjautuen. Suomi on saanut useita langettavia tuomioita oikeudenkäynnin kestoon sekä muihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksiin liittyen. EIT:n mukaan kansallisella tasolla tulee olla asianmukainen ja tehokas oikeussuojakeino viivästyksiä vastaan. EIT:n mukaan kanteluita ylimmille laillisuusvalvojille ei voida pitää tällaisena tehokkaana oikeussuojakeinona. Suomessa astui vuonna 2013 voimaan laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä (362/2009), jonka mukaan asianosaisella on oikeus saada hyvitys valtion varoista, jos oikeudenkäynti viivästyy. Lain säätämisen johdosta Suomella on EIT:n vaatima tehokas oikeussuojakeino viivästyksiä vastaan. Tutkielman loppupäätelmissä todetaan, että vaikka sääntelyä joutuisaan käsittelyyn liittyen on kohtuullisen runsaasti, niin kanteluita ylimmille laillisuusvalvojille asian joutuisaan käsittelyyn liittyen tehdään edelleen paljon. Oikeusasiamies on ratkaisuissaan todennut, että riittämättömät resurssit eivät ole syy joustaa joutuisan menettelyn vaatimuksesta, vaan työnjohdollisilla ja organisoinnilla tulisi ratkaista nämä ongelmat. Oikeusasiamies on selvittänyt tapauskohtaisesti viivästysten syyt sekä usein antanut parannusehdotuksia. Kuitenkin ongelma on jossain syvemmällä ja tämä tulisi ratkaista lainsäädäntötoimin.