”Tulee, jos on tullakseen”. Nominaalimuodot suomen kieltä vieraana kielenä opiskelevien kielitaidossa

Abstract

Verbin nominaalimuodot eli infinitiivi- ja partisiippirakenteet kuuluvat perinteisesti vaikeina pidettyihin suomen kielen ominaisuuksiin. Niiden omaksuminen ja käyttäminen saattaa olla haasteellista suomen kieltä vieraana kielenä puhuville. Näiden rakenteiden tutkiminen suomen kieltä toisena kielenä puhuvien maahanmuuttajien keskuudessa voi tarjota hyödyllistä tietoa suomen ja suomalais-ugrilaisten kielten opetuksen ja myös yleisesti ottaen kielten omaksumisen kannalta.

Tutkimuksen lähtökohtana on käytetty aikaisempia vertailututkimuksia, jotka kohdistuvat eri indoeurooppalaisia ja suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvien ihmisten mielikuvien ja ajattelutapojen eroavaisuuksien tutkimiseen. Suomalais-ugrilaisten kielten tutkijoiden väitteet siitä, että verbien nominaalimuodot ovat suomalais-ugrilaisaikojen perintöä toimivat myös innoittajina tälle tutkimukselle. Tutkimuksen hypoteesi on, että suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvat tunnistavat ja käyttävät suomen kielen nominaalimuotoja oikeakielisemmin kuin muiden kieliryhmien puhujat.

Tutkimuksen aineisto on kerätty kyselylomakkeiden avulla. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat Suomessa asuvat ulkomaalaiset, jotka ovat jo suhteellisen pitkällä suomen kielen omaksumisessa ja jotka ovat opiskelleet suomen kielen verbien nominaalimuotoja joko peruskoulussa, aikuiskoulutuskeskuksessa tai yliopistossa. Tutkimuksen menetelmä on määrällinen eli kvantitatiivinen, ja työn analyysiosuus muodostuu lomakkeiden arvioinnista ja analysoinnista.

Tutkimuksesta selvisi, että suomen kielen infinitiivi- ja partisiippirakenteiden tunnistaminen, muodostaminen ja soveltaminen käy suomensukuisia kieliä puhuvilta henkilöiltä muihin kieliryhmiin kuuluvia puhujia sujuvammin. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että suomen kieltä äidinkielenä ja vieraana kielenä opetettaessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota infinitiivi- ja partisiippirakenteisiin.