Kurssi-ilmoitusten rekisteri- ja tekstilajipiirteiden tarkastelua vallankäytön näkökulmasta

Abstract

Tutkielmani tavoitteena on selvittää, mitä merkityksiä kielelliset valinnat kurssi-ilmoituksissa paljastavat kielenulkoisesta maailmasta, vuorovaikutussuhteista ja tekstin- ja tekstinulkoisen maailman välisistä suhteista. Kiinnitän huomiota erityisesti siihen, näkyykö teksteissä, että julkinen valta joutuu nykyään kilpailemaan hakijoista eri tavalla kuin ennen.

Käytän tutkielmassani kvalitatiivista tutkimusmenetelmää ja tutkimukseni on sekä kuvailevaa että tulkitsevaa. Aineistonani on 11 Helsingin sanomissa julkaistua ja kaksi sanomalehti Pohjalaisessa julkaistua kurssi-ilmoitusta.

Lähtökohtanani analyysissa ovat aineistoni tekstit ja niiden systeemis-funktionaalisen kieliopin ideationaaliseen, tekstuaaliseen ja interpersoonaiseen funktioon perustuva rekisterikuvaus: selvitän, millainen on tekstin tilannekonteksti. Tilannekonteksti todentuu tekstissä: ala on tekstinulkoisen maailman kuvaamista, tapa tekstin jäsentyminen tietyllä tavalla ja sävy tekstissä olevat roolisuhteet. Rekisteri- ja tekstilajiteorian metodeja käytän tulkitessani tilannekontekstia. Kulttuuri todentuu tilannekontekstista tulkittavina ideationaalisina, tekstuaalisina ja interpersoonaisina merkityksinä. Merkityksiin kuuluvat kulttuurissa olevat luonnollistuneet käytänteet, joiden kautta tekstistä voi tulkita eksplisiittisiä näkyviä merkityksiä ja 'pinnan alla' olevia implisiittisiä merkityksiä.

Olen jakanut tutkimani rekisteri- ja tekstilajipiirteet analyysissa kahteen osaan. Tutkin aluksi virkakielisyyttä kurssi-ilmoituksissa ja tämän jälkeen kurssi-ilmoitustan mainosmaisia piirteitä. Analyysin perusteella voin todeta, että julkisen alan ilmoitukset ovat aineistossani eksplisiittisempiä, objektiivisempia ja virallisempia kuin yksityisten yritysten ilmoitukset. Julkinen ala kilpailee kuitenkin aineistoni analyysin perusteella kielen avulla yksityisten yritysten kanssa. Jotkut julkisen alan ilmoittajat pyrkivät säilyttämään virallisen asemansa käyttämällä korostetun virallista kieltä, toiset käyttävät implisiittisiä vaikutuskeinoja. Jotkut ilmoittajat pyrkivät irti virallisesta imagostaan: ei mainokselle tyypillisillä keinoilla, vaan rikkomalla tietoisesti heihin kulttuurissa liitettyjä luonnollistumia.