Keskusseudun kehityksen vaikutukset ympäristöönsä, esimerkkialueena Oulu ja sen ympäristökuntia

Abstract

Keskusseutujen kasvu on noussut keskeiseksi Suomen alueellisessa kehittymisessä teollistumisen voimistumisen alettua sotien jälkeen. Kehitykseen pyrittiin vaikuttamaan kasvukeskuspolitiikalla 1960- ja 1970-luvuilla, mutta hankkeesta luovuttiin. Suomeen on syntynyt vahvoja kaupunkiseutuja, jotka ovat onnistuneet kasvattamaan vaikutusalueitaan menestyksekkäästi.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää keskeisen kaupunkiseudun, Oulun, kehityksen vaikutuksia ympäristökuntiinsa. Kehitykseen vaikuttaneiden tekijöiden lisäksi selvitetään kehityksen vaikutuksia tutkimusalueen väestöön, elinkeino- ja työpaikkarakenteisiin, työtilanteeseen, työssäkäyntiliikennöintiin sekä alueellisiin muutoksiin.

Tutkimuksessa teoreettisena lähtökohtana esiintyvät alueelliset epätasapainomallit, joita ovat Myrdalin kasautuvan kasvun malli, Perroux’n kasvukeskusteoria ja Hirschmanin alueellisen kehityksen teoria. Myös Friedmannin keskus-periferiamalli on keskeisenä teoreettisena lähtökohtana tutkimuksessa. Lisäksi perehdytään Suomessa 1960- ja 1970-luvuilla vallinneeseen kasvukeskuspolitiikkaan.

Tutkimusalue valittiin ympäristökunnista keskusseudulle syntyvän etäisyyden perusteella siten, että kaikki tutkimusalueen kunnat sijaitsevat enintään 60 kilometrin päässä keskusseudusta. Kunnat jaettiin lisäksi sijaintietäisyyksiensä perusteella neljään tutkimusvyöhykkeeseen, jotka nimettiin ytimeksi, reuna-alueeksi, välittäjäkunniksi sekä syvän maaseudun vyöhykkeeksi. Tutkimus perustuu ennen kaikkea Tilastokeskuksen vuosittain laatimiin tilastotietoihin tutkimusalueen kuntien väestöön, elinkeinoihin, työpaikkoihin ja talouteen liittyen. Lisäksi tutkimuksessa on käytetty hyödyksi ajankohtaisia, alueen nykyisesta tilanteesta tarkemmin kertovia lehtiartikkeleita. Myös alueesta äskettäin julkaistusta kirjallisuudesta on ollut merkittävä hyöty tutkimuksen laadinnassa.

Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että etenkin teknologia-alan kehittymisellä Oulun alueella on ollut todella suuri merkitys keskusseudun kasvulle. Niin ikään 1950-luvulla parantuneet liikenneyhteydet ja koulutusmahdollisuudet lisäsivät alueen potentiaalia tulla menestyväksi kasvukeskukseksi. Eniten kehityksen vaikutukset ovat näkyneet ytimen lisäksi reuna-alueella, jossa väkiluvun kasvu on ollut rajua viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Myös välittäjäkunnat ovat alkaneet hyötymään kehityksestä yhä enemmän. Syvän maaseudun kuntiin keskusseudun kehittymisellä ei kuitenkaan ainakaan tähän mennessä ole ollut vastaavanlaista positiisista vaikutusta kuin seudun lähialueille.