Inlärningsdagböcker som en del av översättningskurs. En undersökning av studenternas reflektioner kring översättarens hjälpmedel

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella yliopisto-opiskelijoiden apuvälineiden käyttöä käännöskurssilla. Tähän tavoitteeseen pyrin tarkastelemalla oppimispäiväkirjoja, joita opiskelijat ovat kirjoittaneet käännöskurssilla Översättningsövningar från svenska till modersmålet. Tutkin siis, mitä apuvälineitä opiskelijat käyttävät käännöstehtäviä tehdessään. Tarkastelen myös, onko pääaine- ja sivuaineopiskelijoiden sekä miesten ja naisten apuvälineiden käytössä eroja. Lisäksi nostan esiin opiskelijoiden ajatuksia apuvälineistä, oppimispäiväkirjoista, kääntäjän ammatista sekä kielen oppimisesta. Tuon myös esiin opettajien näkökulmaa tarkastelemalla heidän mietteitään oppimispäiväkirjoista ja apuvälineiden käytöstä.

Aineistoni koostuu 162 oppimispäiväkirjasta, joita opiskelijat ovat kirjoittaneet kurssilla Översättningsövningar från svenska till modersmålet jokaisen käännöstehtävän yhteydessä. Kurssi on jaettu kahteen pienryhmään, joissa on yhteensä 22 opiskelijaa. Metodina käytän kvalitatiivista sisällönanalyysia, ja tutkimusote on hermeneuttinen. Tutkimuksesta ilmenee, että kaksikieliset elektroniset sanakirjat ovat yleisimpiä apuvälineitä, joita opiskelijat kääntäessään käyttävät. Sanakirjoista yleisin on elektroninen sanakirja MOT. Sanakirjojen jälkeen yleisin apuväline on hakukone Google. Sen lisäksi rinnakkaistekstit, opettajan antamat neuvot sekä Internet ovat suosittuja opiskelijoiden keskuudessa.

Ne opiskelijat, joilla on aikaisempaa kokemusta kääntämisestä, ovat käyttäneet apuvälineitä monipuolisemmin kuin ne, joiden kokemus on vähäisempää. Sivuaineopiskelijat ovat käyttäneet prosentuaalisesti enemmän apuvälineitä kuin pääaineopiskelijat. Sen lisäksi sivuaineopiskelijat ovat myös kuvailleet apuvälineiden käyttöään selkeämmin. Naisopiskelijat ovat kääntäessään keskittyneet itsenäiseen työskentelyyn, kun taas miesopiskelijat ovat saaneet apua muilta henkilöiltä.