Is High ESG Performance a Cause or a Consequence?

This thesis examines whether high Environmental, Social, and Governance (ESG) performance is a cause of corporate outcomes or a consequence of prior financial strength. Using a structured review of recent finance research, I synthesize two causal channels into a unified framework: a consequence channel, where financial slack and fewer constraints enable ESG investment (CFP → ESG), and a valuation channel, where credible ESG improves cash flows, lowers risk, and raises valuation (ESG → Valuation). Stakeholder, agency, and legitimacy theories explain when each channel dominates and why the literature often finds mixed results. I conclude that ESG is frequently a consequence of financial strength (H1), while valuation benefits are conditional on the credibility of disclosure, governance quality, and context (e.g., high-salience industries, intense scrutiny). The review highlights pervasive measurement fragmentation, rating disagreement, and green-washing, all of which dilute identification and bias estimated effects. I formalize a dynamic loop in which financial strength enables ESG choices, and the credibility of those choices determines their payoffs.

Tässä opinnäytteessä tarkastellaan, onko yritysten vahva ympäristöön, sosiaaliseen vastuuseen ja hallintoon (ESG) liittyvä suorituskyky ensi sijassa seurausta aiemmasta taloudellisesta vahvuudesta vai voidaanko sen katsoa parantavan yritysten tuloksellisuutta. Jäsennellyn kirjallisuuskatsauksen avulla kootaan yhteen viimeaikainen rahoitustutkimus ja yhdistetään kaksi kausaalista mekanismia yhtenäiseksi viitekehykseksi. Seuraamuskanavassa taloudellisen liikkumavaran ja vähäisempien rahoitusrajoitteiden katsotaan mahdollistavan ESG-investoinnit (Taloudellinen vahvuus → ESG), kun taas arvostuskanavassa uskottavan ESG-suorituskyvyn katsotaan parantavan kassavirtaodotuksia, alentavan riskiä ja nostavan yrityksen arvoa (ESG → Markkina-arvo). Sidosryhmä-, agentti- ja legitimiteettiteorioiden esitetään selittävän, missä olosuhteissa kumpikin kanava on hallitseva ja miksi aiempi kirjallisuus tuottaa toisinaan ristiriitaisia tuloksia. Katsauksen perusteella esitetään, että ESG-suorituskyky on useimmiten yrityksen taloudellisen vahvuuden seurausta (H1), kun taas arvostushyötyjen realisoitumisen katsotaan riippuvan olennaisesti ESG-julkistamisen uskottavuudesta, hallinnon laadusta sekä institutionaalisesta kontekstista, kuten toimialan näkyvyydestä ja ulkoisen tarkkailun asteesta. Lisäksi tunnistetaan useita metodologisia haasteita, kuten mittareiden pirstaloituminen, luokitusjärjestelmien erot ja viherpesun riskit, joiden katsotaan vaikeuttavan kausaalisuhteiden luotettavaa arviointia ja mahdollisesti vääristävän havaittuja yhteyksiä. Lopuksi formalisoidaan dynaaminen kehä, jossa taloudellisen vahvuuden mahdollistamien ESG-panostusten uskottavuus määrittää niistä saatavat pitkän aikavälin hyödyt.