Valtion omistajaohjaus ja strateginen intressi: Case-tutkimus valtion strategisen intressin pörssiyhtiöistä ja julkisesta edusta

Abstract

Valtio on Helsingin pörssin suurin yksittäinen osakkeenomistaja. Suomen valtio on osakkaana yli 50 yhtiössä. Yhtiöistä noin kaksi kolmasosaa on kaupallisesti toimivia valtioenemmistöisiä tai valtion osakkuusyhtiöitä. Valtio on jaotellut omistamansa yhtiöt erityistehtäväyhtiöihin ja markkinaehtoisesti toimiviin yhtiöihin. Markkinaehtoiset yhtiöt on jaoteltu edelleen niihin, joita kohtaan valtiolla on strateginen intressi ja niihin, joita kohtaan sillä on pelkkä sijoittajaintressi. Valtion voittoa tavoitteleville sekä joidenkin erityistehtäväyhtiöille asettamat strategiset intressit voidaan luokitella maanpuolustukseen, huoltovarmuuteen, infrastruktuuriin ja sen kunnossapitoon sekä kaupalliseen monopoliin.

Julkinen etu on kiistanalainen käsite. Normatiivinen käsitys julkisesta edusta olettaa, että on olemassa yhteinen hyvä, joka eroaa yksityisten etujen summasta. Yhteinen etu on jotain, joka on yhteisön etu kokonaisuutena, myös silloin vaikka se olisi jonkun yhteisön yksittäisen jäsenen etuja vastaan. Julkinen etu ei myöskään ole sama asia kuin enemmistön etu tai arvot, eikä enemmistösääntö täten demokraattisessakaan valtiossa suoraan toteuta sitä. Julkinen etu on ideaalinen konsepti, aivan samalla tavalla kuin täydellisesti toimivat markkinat ovat ihanteellinen tila markkinateoreetikoille. Markkinateoriassa hyväksymme monet epärealistiset olettamukset, kuten aina rationaalisesti toimivat kuluttajat, vaikka tiedämme etteivät nämä käsitykset vastaa todellisuutta. Aivan samalla tavalla julkinen etu on päämäärä, jota kohti pitäisi pyrkiä. Minkä takia julkinen etu olisi päämääränä yhtään vähemmän todellinen, kuin täydellisesti toimivat markkinat?

Julkisessa taloudessa yhteistä etua voidaan kuvata meriittihyödykkeiden ja -tarpeiden kautta. Esimerkkejä julkisista meriittitarpeista ovat maksuton kouluruokailu, kohtuuhintainen asuminen ja maksuton koulutus. Meriittitarpeet voidaan kokea myös negatiivisina rajoitteina verotuksen kautta. Meriittihyödykkeet eivät perustu kansalaisten kulutuspreferensseihin vaan asiantuntijoiden preferensseihin. Meriittihyödykkeet syntyvät meriittitarpeista, joiden takia julkinen sektori asetetaan vaikuttamaan yksilöiden päätöksiin positiivisesti tai negatiivisesti. Meriittihyödykkeiden tarkoituksena on korjata ja vaikuttaa yksilön valintaan. Tämä muodostunut preferenssivääristymä on pohjimmiltaan meriittihyödykkeen käsite.

Tarkasteltaessa case-tapauksia, jotka ovat valtion strategisen intressin pörssiyrityksiä, huomataan niiden historiasta, että niillä on ollut yhteiskunnallinen tehtävä edistää valtion, toisin sanoen julkista etua. Markkinoiden avautumisen jälkeen yhtiöt ovat kasvaneet ja kansainvälistyneet, mutta samaan aikaan yhtiöiden yhteiskunnallisten velvoitteiden hoitaminen on vaikeutunut. Ne ovat myös pyristelleet viime vuosina eroon niille asetetuista velvoitteista. Ilmastonmuutos, kansainväliset velvoitteet ja valtion omat tavoitteet voivat myös tulevaisuudessa vaikuttaa yhtiöiden painoarvoon ja niihin valtion suunnalta kohdistuneeseen strategiseen intressiin. On oletettavaa, että tulevaisuudessa valtio vastaa lupauksista kansalaisille ja tarkasteltavat valtionyhtiöt toimivat vapaasti markkinoilla ilman yhteiskunnallisia velvoitteita.