Suomalaisen yhtiön siirtohinnoittelu Kiinassa

Abstract

Maailmankaupasta yli kuusikymmentä prosenttia käydään monikansallisten konsernien sisällä, ja tämän ovat useimpien maiden veroviranomaiset huomioineet jo pitkään valvoessaan verotulojen tarkoituksenmukaista jakautumista eri maiden välillä. Perinteisesti kehittyvät maat ovat olleet hitaita reagoimaan siirtohinnoittelun valvontaan, ja sen seurauksena kärsineet monikansallisten yhtiöiden ei-markkinaehtoisesta konsernin sisäisten liiketoimien hinnoittelusta. Kiinassakaan ei enää hinnalla millä hyvänsä tyydytä maahan virtaaviin ulkomaisiin investointeihin sen kustannuksella, että voitot ja sen kautta verotulot virtaavat muihin maihin. Kiinan verotusjärjestelmä ja sen muodostamat velvoitteet yritykselle eroavat joiltakin osin siitä, mihin Suomessa on totuttu. Tämä koskee myös siirtohinnoittelua.

Kiinasta tekee siirtohinnoittelun näkökulmasta erityisen se, ettei se kuulu OECD-maihin, joiden kesken siirtohinnoittelusäännökset ja markkinaehtoperiaate ovat hyvin pitkälti määritelty. Kehittyvien maiden siirtohinnoittelua koskevat ongelmat ovat moninaisia, joista myös Kiina osittain kärsii. Puutteelliset tiedot saman toimialan verrokkiyrityksistä ja viranomaisten rajoittunut siirtohinnoitteluosaaminen heikentävät paitsi verotuksen ennustettavuutta kuin myös vaikuttavat siihen, että voitot virtaavat kehittyneistä maista kehittyneissä maissa sijaitseviin emoyhtiöihin. Tällöin liiketoiminnasta syntynyt tuotto ei jakaudu oikeudenmukaisella tavalla sen mukaan, missä tuotettu lisäarvo on syntynyt. Kiinassa ei ole myöskään yhtä pitkiä perinteitä yksityisistä osakeyhtiöistä, joten verrokkeja ole yhtä helposti saatavilla kuin länsimaissa. Lisäksi Kiinassa toimivat ja siellä tuotantoa harjoittavat yritykset törmäävät sijaintikohtaisten etujen ongelmaan, ja sen perusteella muodostettuihin odotuksiin. Kiinan viranomaisten mukaan ulkomainen yritys on hyötynyt paikallisesta oleellisesti halvemmasta ja koulutetusta työvoimasta sekä raaka-aineiden sijainnin läheisyydestä tuotantopaikkaan nähden, jolloin Kiina oikeutettu suurempaan osaan tuotoista kuin mitä yritys ehkä oli ajatellut. Tutkimuksessani selvisi, että Kiinan siirtohinnoittelusäännökset ja tulkinta markkinaehtoperiaatteesta poikkeavat OECD-maiden siirtohinnoittelusäännöksistä. Kiina lukeutuu oman näkemyksensä mukaan kehittyviin maihin, joten se on implementoinut YK:n siirtohinnoitteluohjeen verotuskäytäntöönsä. YK:n ohjeen erot OECD:n ohjeisiin tiedostaen sekä Kiinan kansalliseen verolainsäädäntöön perehtymällä suomalainen yritys voi olennaisesti vaikuttaa verotuksensa ennakoitavuuteen Kiinassa.