Turvallisuus perusoikeutena. Valtiosääntöoikeudellinen tutkimus perusoikeusnormin oikeusvaikutuksesta Kaarlo Tuorin kritiikin pohjalta.

Abstract

Valitsin tutkimuskohteeni julkisoikeuteen sisältyvästä valtiosääntöoikeudesta, joka sisältää käsittelemäni perusoikeudet. Varsinaisesti valinta kohdistui po. perusoikeuteen siksi, että se sisälsi tutkimisen kannalta merkityksellisen ja oikeudellisesti tutkimisen arvoisen probleeman. Erityisesti Kaarlo Tuorin kritiikki kohdistui siihen, että po. perusoikeudesta, erityisesti perustuslakivaliokunnan tulkintavaikutuksen perusteella, ollaan tekemässä ns. ”superperusoikeutta”, jonka perusteella mihin tahansa muuhun perusoikeuteen puuttuminen on mahdollista. Turvallisuus perusoikeuden oikeusvaikutuksesta tai merkityssisällöstä ei olla alalla yksimielisiä. Tutkimukseni keskeisin tutkimusongelma on juuri se, mitä turvallisuus perusoikeutena oikein merkitsee ja mikä on sen oikeusvaikutus?

Tutkimukseni on pääosin oikeusdogmaattinen eli lainopillinen, koska tutkielman tarkoitus on vastata kysymykseen: mikä on voimassa olevan oikeus turvallisuuteen -perusoikeuden sisältö? Tutkielmani sisältää myös muita oikeudellisen tutkimuksen metodeja: oikeusteoriaa, vertailevaa oikeustiedettä, osuuksia oikeushistoriasta ja viitteitä oikeussosiologiasta. Oikeuslähteenä olen käyttänyt useimmiten perinteisiä oikeuslähteitä, joista normatiivinen oikeus on edustetuin oikeuslähde. Muita oikeudellisen tutkimuksen lähteitä ovat olleet oikeusperiaatteista erityisesti suhteellisuusperiaate, prejudikaatit ja säädösten esityöt. Ei-normatiivista tutkimusaineistoa tutkimuksessani edustavat käyttämäni artikkelit lähinnä kotimaisista sanomalehdistä.

Tulin tutkimuksessani siihen tulokseen, että turvallisuus perusoikeutena on oikea perusoikeus kuten muutkin perusoikeusluetteloomme kirjatut perusoikeudet. Samoin turvallisuus perusoikeutena velvoittaa julkista valtaa, ei vain lainsäätäjää. Erityisesti tähän päätelmääni vaikuttavat kansainväliset oikeustapaukset, joiden mukaan turvallisuus on tärkeä perusoikeus.

Lisäksi yksilöiden välisissä suhteissa perusoikeuden oikeusvaikutus on ensisijaisesti välillinen. Tässä ns. horisontaalisessa eli yksilöiden keskinäisessä oikeussuhteessa turvallisuus -perusoikeus vaikuttaa yleensä jonkin muun lainsäädännön kautta. Tällainen ns. välillinen laki on mm. rikoslaki, joka ensisijaisesti määrittelee yksilöiden väliset oikeudenloukkausten rajat.

Tuori käytti kritiikissään po. perusoikeudesta nimitystä ”superperusoikeus”. Se ei ole sitä. Turvallisuus perusoikeudella ei voi koskaan yksin, esimerkiksi yhteiskunnallista näkökulmaa painottaen rajoittaa toista perusoikeutta. Perusoikeuksilla ei ole lähtökohtaisesti keskinäistä etusijajärjestystä ja oleellista on aina tarkastella asiaa kokonaisuutena. Kokonaisuuteen vaikuttaa merkittävästi mm. tutkimuksessani käsitelty suhteellisuusperiaate.