Franchisesopimukset ja niiden ennenaikainen päättyminen franchiseliiketoimintaan liittyvänä ilmiönä

Abstract

Franchising on kahden itsenäisen yrityksen välistä sopimusperusteista yhteistyötä, josta molempien osapuolten olisi tarkoitus myös hyötyä taloudellisesti. Yhteistyön vastuut ja velvoitteet sovitaan kirjallisesti franchisesopimuksessa. Osa näistä yhteistyösopimuksista purkautuu kuitenkin syystä tai toisesta kesken sopimuskauden. Tämän tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli tutkia franchisesopimuksen erityispiirteitä ja sopimuksen vaikutusta ketjuyhteistyöhön. Toisena tavoitteena oli selvitellä syitä ja taustoja siihen, millaiset seikat ovat johtaneet sopimuksen irtisanomiseen tai purkautumiseen ennenaikaisesti.

Franchisesopimukset ovat tyypillisesti määräaikaisia kestosopimuksia. Sopimuksen sisältö on dispositiivinen, mutta sitä säätelevät voimassa olevat lait ja normit. Suomessa ei ole erityistä franchisingia koskevaa lainsäädäntöä. Mahdollisissa ristiriitatilanteissa franchisesopimuksen tulkinta perustuu vahvasti oikeusperiaatteisiin, etenkin kun huomioidaan sopimuksella tavoitellun yhteistyön luonne ja tarkoitus. Sopimusvapaus, sopimuksen sitovuus, lojaliteettiperiaate ja heikomman osapuolen aseman turvaaminen nousevat korostetusti esiin. Tutkimusongelmaa on tarkasteltu ensisijaisesti sopimusoikeuden näkökulmasta. Täydentävää tietoa sopimusriitojen ratkaisuista on hankittu mm. Korkeimman Oikeuden ennakkotapauksista ja Suomen Franchising Yhdistys ry:n Eettisen lautakunnan lausunnoista. Lisäksi on toteutettu haastattelututkimus, johon osallistui eri franchiseketjujen avainhenkilöitä ja yksi juristi.

Yksityiskohtainen franchisesopimus antaa selkeät raamit yritysten väliselle liiketoimintamallille ja yhteistyölle. Oikeuskäytännöstä kuitenkin selviää, että monesti erimielisyyksien ja riitojen taustalla on myös henkilöihin ja persooniin liittyviä asioita, joiden vaikutus voi olla merkittävä. Ihmisten persoonaan ja tapaan toimia ei pystytä vaikuttamaan yksityiskohtaisimmallakaan sopimuksella, vaikka se olisi juridisesti täysin oikein laadittu. Eri oikeusasteisiin päätyneet kanteet ja SFY:n Eettiseen lautakuntaan tulleet lausuntopyynnöt osoittavat, että tilanteen kärjistyessä riitaa on yleensä useammasti kuin vain yhdestä asiasta. Franchisesektori kasvaa koko ajan, joten on odotettavissa lisää sopimuksiin ja yhteistyöhön liittyviä erimielisyyksiä. Tämän vuoksi saattaisi olla perusteltua, että luotaisiin jonkinlainen puolueeton ja taloudellisista intresseistä vapaa sovittelujärjestelmä auttamaan franchiseketjuja ja -yrittäjiä keskinäisten erimielisyyksien ratkaisemisessa. Oikeuskäsittelyssä sopimusosapuolten yhteistyö on jo menetetty ja siitä on sekä taloudellisia että yleensä myös juridisia seuraamuksia molemmille osapuolille.