Joogan erikoiskieli Taavi Kassilan teoksessa Kuningasjooga

Abstract

Tutkielmani käsittelee joogan harjoittamisen kieltä erikoiskielenä. Aineistonani on Taavi Kassilan teos Kuningasjooga (2000). Tavoitteenani on selvittää, millä tavoin ja miten vahvasti erikoiskielisyys ilmenee joogan kielessä. Lähtöajatuksena on, että erikoiskielen teksti on monimutkaista. Menetelminäni ovat tekstianalyysi ja erikoiskielen analyysi. Jaottelen teoksen tekstin perusfunktioihin ja analysoin niiden erityispiirteitä. Tutkin termistön ja käsitteistön rakennetta. Tarkastelen termien aihealueita, käsitteitä ja termilähteitä sekä jaottelen termit termityyppeihin.

Teoksessa on kolme tekstin perusfunktiota: imperatiivinen, toiminnan ohjaamiseen pyrkivä funktio, imperatiivinen, esineiden käyttöä ohjaava funktio sekä informatiivinen, ilmiöitä selittävä funktio. Erikoiskielisyyden ilmenemisen tapa ja sen aste vaihtelee eri funktioissa.Imperatiiviset ohjetekstit ovat helppoa kieltä, joiden erityisyys on tekstin vakiomuotoisuudessa. Informatiiviset tekstit ovat ilmaisultaan pitkiä, informaatioltaan tiiviitä,ja niissä on paljon termejä. Joogan kielessä niin termien kuin käsitteidenkin keskinäiset suhteet ovat monimutkaiset. Termistö on vähintäänkin kaksinkertainen, sillä termilähteet ovat sanskrit ja suomi. Synonymia ja termien esiintyminen ketjuissa on tavallista.