Osakkeen beta-kertoimen estimointi ja stabiilisuus Suomen osakemarkkinoilla

Abstract

Beta-kerroin kuvaa osakkeen tuoton vaihtelua suhteessa markkinoiden tuoton vaihteluun. Se on keskeinen käsite rahoituksen perusopinnoissa ja rahoitusteorian tutkimuksessa. Tässä tutkielmassa on tarkoitus selvittää voidaanko suomalaisille osakkeille estimoida stabiileja beta-kertoimia auttamaan pitkän aikavälin sijoituspäätöksiä, ja sitä kautta selvittää beta-kertoimen hyödyllisyyttä sijoituspäätöksissä. Stabiilisuus on tärkeä mittari tulevaisuuden kannalta. Mikäli beta-kertoimet ovat olleet historiassa epästabiileja, on hankala ja ehkä jopa turhaa ennustaa tulevia beta-kertoimia. Tutkielmassa estimoitiin beta-kertoimet 21 suomalaiselle pörssiyhtiölle, jonka jälkeen tutkittiin saatujen beta-lukujen stabiilisuutta ajan suhteen. Betat estimoitiin kuukausi-aineistolla sekä OMXH yleisindeksistä että OMXHCAP painorajoitetusta indeksistä kahdella eri menetelmällä, kolmelle eri periodille. Menetelminä on pienimmän neliösumman menetelmä sekä kvantiiliregressio. Stabiilisuutta tutkittiin neliöiden kumulatiivisen summan testillä. Tarkastellut aikavälit olivat 1995–2000, 2001–2007 ja koko aikajakso 1995–2007. Tutkielmassa saatujen tulosten perusteella voitiin todeta, että suomalaisista osakeindekseistä ei saatu estimoitua luotettavia ja ajan suhteen stabiileja beta-kertoimia. Betat vaihtelivat huomattavasti eri indeksien ja tutkimusperiodien välillä. Kvantiiliregressiolla estimoidut beta- kertoimet olivat pitkälti samanlaiset kuin PNS-menetelmällä, joten poikkeavat havainnot eivät olleet betojen estimoinnin ongelmana Nokian suuresta indeksipainosta huolimatta.