Zur Handlungs- und Figurenanalyse in den Kriminalromanen Moskau meine Liebe von Doris Gercke und Kupferglanz von Leena Lehtolainen

Abstract

Pro gradu-tutkielmassani vertaan kahta rikosromaania toisiinsa. Nämä ovat Doris Gercken Moskau meine Liebe ja Leena Lehtolaisen Kupferglanz. Hypoteesinani on, ettei teosten välillä ole suurta eroa, vaikka toinen on saksalainen rikosromaani ja toinen suomalainen. Päämääränä on osoittaa tämä hypoteesi todeksi, kun analysoidaan teosten henkilöitä ja juonta. Analyysissa sivutaan samalla teosten yhteiskuntakuvaa ja väkivaltaa. Pro gradu-tutkielmassa teoriana käytetään Peter Nusserin (2003) ja Ulrich Broichin (1978) salapoliisiromaaniin liittyviä käsitteitä. Arto Jokisen (1998) väkivaltaa käsittelevää teoriaa sovelletaan myös tutkielmassa, ja sekä Eckhard Finckhin (2002) että Ronald A. Knoxin (1946) rikosromaanin yhteiskuntaa kuvaavia teorioita käytetään tutkimuksen tukena. Metodina on salapoliisiromaanin juoni-ja henkilöanalyysi, johon yhdistetään yhteiskuntakuva ja väkivalta. Tutkimuksen lopuksi voidaan todeta, että molemmissa teoksissa juoni seuraa tiettyä järjestystä, esim. rikos tapahtuu kertomusten alkupuolella ja rikoksentekijä tulee vasta lopussa esiin. Teoksista löytyy myös eroavaisuuksia, esim. tekijä otetaan vain Lehtolaisen kertomuksessa kiinni ja kysymys-vastaus-peli puuttuu Gercken kertomuksesta, mutta nämä erot ovat pieniä tai merkityksettömiä. Molemmissa teoksissa etsivä on tärkein henkilö, joka on yksinäinen ja jolla on inhimilliset heikkoutensa. Tekijää lukuun ottamatta henkilöt ovat epäilyttäviä. Yhteiskuntakuvat ovat erilaiset, mutta molemmissa kertomuksissa juuri yhteiskunta mahdollistaa rikokset. Väkivalta hyväksytään ainoastaan Gercken teoksessa. Teoksista löytyy enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja ja salapoliisiromaanin tärkeimmät tunnuspiirteet tulevat molemmissa esiin.