Johtamisen yhteys työntekijöiden työhyvinvointiin : Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen keskussairaalan päivystyspoliklinikan työntekijöiden kokemuksia

Työhyvinvointi on niin yhteiskuntaa, työntekijöitä, työnantajia kuin valtiovaltaakin puhututtava asia, kuten myös tällä hetkellä sosiaali- ja terveysalakin. Sosiaali- ja terveysalan työntekijät eivät aina ole tyytyväisiä työhönsä tai sen johtamiseen, joka näkyy muun muassa vallitsevana työvoimapulana hoitohenkilökunnassa. Työhyvinvointia voitaisiin luoda, ylläpitää ja kehittää johtamalla sitä oikealla tavalla. Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää työntekijöiden kokemuksia omasta työhyvinvoinnistaan ja johtamisen yhteydestä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa johtamisen käytännöistä ja tavoista, jotka vaikuttavat työntekijöiden omien kokemustensa mukaan heidän työhyvinvointiinsa. Tutkielman lähestymistapa oli laadullinen, johon tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Teemahaastattelu toteutettiin satunnaisotannalla kymmenelle sairaanhoitajalle sekä lähiesihenkilöille Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue Soiten keskussairaalan päivystyspoliklinikalla. Haastattelun teemoja olivat työhyvinvointi, itseohjautuvuus, koulutus, perehdytys ja johtamisen yhteys työhyvinvointiin. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tutkielman tuloksista ilmenee työntekijöiden työhyvinvoinnin olevan pääasiassa hyvää, mutta ongelmia ilmeni johtamisessa ja työyhteisön sisällä. Jokainen haastateltava koki johtamisella olevan yhteyksiä omaan työhyvinvointiinsa. Johtamisen avulla voidaan vaikuttaa niin negatiivisesti kuin positiivisesti työntekijöiden työhyvinvointiin ja työssä viihtyvyyteen. Haastatteluista ilmeni käytännön toimia, joita työntekijät arvostavat johtamisessa. Esihenkilöltä kaivataan enemmän läsnäoloa, kannustusta, luottamuksellista suhdetta, koulutusmahdollisuuksia, parempaa perehdytystä työhön ja avointa sekä läpinäkyvää kommunikaatiota organisaatiotasojen välillä. Työhyvinvointiin koettiin voivan vaikuttaa myös omalla toiminnalla ja valinnoilla, kuten huolehtimalla muun muassa työn ja vapaa-ajan sopivasta suhteesta. Itseohjautuvuus nousee esille tutkielmassa, sillä itseohjautuvuus on yleistynyt työelämässä ja on yhteydessä työntekijän työmotivaatioon sekä sen myötä työhyvinvointiin. Sosiaali- ja terveysalalla itseohjautuvuudelle asettaa rajoitteita kuitenkin lait ja julkishallinto. Esihenkilöiden haastattelun tarkoituksena oli saada näkökulma myös siihen, kuinka he kokevat johtavansa ja pystyvätkö he olemaan käytännössä sellaisia esihenkilöitä, joita haluaisivat olla. Tutkielmasta käy ilmi, että esihenkilöt haluaisivat toimia tavalla, jota työntekijätkin tavoittelevat, mutta käytännön työn ongelmat rajoittavat osaltaan toimintaa. Tutkielman johtopäätösten perusteella voidaan todeta johtamisen olevan yhteydessä työntekijöiden työhyvinvoinnin kokemuksiin. Teoriatiedot tukevat näitä tutkielman johtopäätöksiä ja vahvistavat työntekijöiden kokemukset todellisiksi ja tutkittuun tietoon perustuviksi. Mikään yksittäinen johtajuuden teoria ei suoraan palvele näitä kaikkia tarpeita, mutta johtajuuden teorioiden yhdistämisellä ja työntekijöiden käytännön tarpeisiin vastaamalla voitaisiin saavuttaa työhyvinvointia tukevaa johtamista. Päivystyspoliklinikan esihenkilöillä on nyt mahdollisuus kehittää omaa toimintaansa ja parantaa työyhteisön työhyvinvointia näiden tutkielman tulosten ja johtopäätösten avulla.