”Ollaan tultu semmoiseen kanssakulkijan rooliin” : Esihenkilöiden käsityksiä monimuotoisuuden johtamisesta palvelualalla

Abstract

Organisaatioiden monimuotoistuminen tuo yhä erilaisempia ihmisiä yhteen. Työpaikoilla kohtaavat ihmisten erilaiset arvot, uskomukset, taustat sekä muut ihmisten ominaisuudet, jotka erottavat heidät toisistaan. Monimuotoisuuden tunnetaan edistävän organisaatioiden luovuutta ja kilpailukykyä, mutta lisäävän haasteita jopa konflikteja.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan teoriasidonnaisen sisällönanalyysin menetelmin 16 esihenkilön käsityksiä monimuotoisuuden ja osallistavan toiminnan johtamisesta yli 1000 henkilöä työllistävässä palvelualan organisaatiossa. Tutkielmaan rajattiin esihenkilöiden näkemys, koska monimuotoisuuden johtamisen tutkimuksessa on todettu lähijohtajilla olevan vaikutusvaltainen rooli edistää arjen tasolla organisaation monimuotoisuuden politiikkaa. Tutkielmassa pohditaan käsitysten lisäksi johtamisen haasteita ja miten niitä voitaisiin ratkaista.

Aineiston analyysissa muodostui kolme teemaa: 1) Työntekijäkohtaisen luottamussuhteen rakentaminen, 2) Kulttuuritietoisuus ja kulttuurien yhteensovittaminen ja 3) Toimijuutta osallisuuden kehillä. Teemat kattavat yhteisen laajemman käsityksen, jossa monimuotoisuuden johtaminen on ihmisläheistä toimintaa, toimijuutta ja vuorovaikutusta. Esihenkilöiden käsityksissä monimuotoisuuden johtaminen on CCO (Communicative Constitution of Organizations) -teorian Montrealin koulukunnan näkökulman tapaan kollektiivista toimintaa, jossa jokaisella yksilöllä on oma ääni ja toimijuus. Toimijat vaikuttavat äänellään, millaiseksi organisaation politiikat, arvot ja käsitykset muodostuvat, eli millaiseksi monimuotoisuuden johtaminen rakentuu.

Organisaatio ja sen monimuotoisuustyön politiikka rakentuu CCO-teorian neljässä vuorovaikutuksen tavassa, joihin vaikuttavat kaksisuuntaisesti organisaation sisäisten sekä sitä ympäröivien ulkoisten toimijoiden äänet. Esihenkilöiden rooli muutosagentteina korostuu. Heidän on rakennettava luottamussuhde alaisiinsa, tunnistettava jokaisen identiteettiä edustava yksilöllinen ääni ja nostettava se osaksi vuorovaikutustilanteita, joissa organisaatio rakentuu. Esihenkilön on kasvatettava tietoisuuttaan erilaisista kulttuureista ja tuotava tietoisesti erilaisia ihmisiä yhteen, ennakkoluulojen ehkäisemiseksi ja yhteisen ymmärryksen tavoittamiseksi. Esihenkilö ei voi onnistua monimuotoisuuden ja osallisuuden johtamisessa yksin – siihen tarvitaan mukaan kaikki toimijat kaikilta organisaation sisäisiltä ja sitä ympäröiviltä kehiltä.