Tilanomistajien sukunimet Alavuden Sapsalammen kylässä 1920-luvulla

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen sitä, minkälaisia sukunimiä tilanomistajilla esiintyi Alavuden Sapsalammen kylässä 1920-luvulla. Vasta alkuvuodesta 1921 Suomessa tuli voimaan ensimmäinen sukunimilaki, jonka mukaan kaikilla kansalaisilla oli oltava sukunimi. Tarkastelun kohteena ovat juuri tilanomistajien sukunimet, sillä he olivat yleensä paikallaan pysyvämpää väestöä verrattuna esimerkiksi vuokratilallisiin. Lisäksi tutkimuksen kohteena on nimenomaan 1920-luku, jolloin kaikilla kansalaisilla täytyi jo olla jonkinlainen sukunimi, joko itse otettu tai virkamiesten antama.

Tutkielman tavoitteena on ennen kaikkea selvittää, millä tavalla ja millä perusteella sukunimiä on muodostettu. Morfologisen tutkimusosuuden tarkoituksena on selvittää sukunimien muodostustapoja, kun taas semanttisen osuuden tarkoituksena on tarkastella sukunimien syntyhistoriaa ja merkitystä sekä yleistä esiintyneisyyttä Suomessa. Tarkastelun kohteena olevassa aineistossa esiintyy 90 eri sukunimeä, jotka olen poiminut Alavuden henki- ja rippikirjoista. Tärkeimpiä menetelmiä aineistoa tutkiessani ovat olleet vanhojen kyläläisten haastattelut.

Aineistossa esiintyvistä sukunimistä vanhimmat ovat peräisin vähintään 1500-luvulta, nuorimmat 1900-luvun alusta. Suurin osa sukunimistä on syntynyt paikannimen, usein tilan- tai talonnimen, mukaan. Luonto on vaikuttanut monen sukunimen syntyyn, ja varsinkin vesistöillä on ollut tärkeä merkitys nimien muodostamisessa. Sukunimien muodostustavoista suosituimpia olivat erityisesti yhdyssanatyyppiset nimet, joiden toisena osana oli jokin luontonimi. Myös -la- tai -lä-johtimella muodostetut, pohjalaisiin talonnimiin pohjautuvat sukunimet olivat varsin yleisiä. Pääosin aineistossa esiintyy sellaisia sukunimiä, jotka ovat tyypillisiä juuri Etelä-Pohjanmaalla ja sen lähiympäristössä, vaikka muutama selvästi itäsuomalaista alkuperää oleva sukunimi joukkoon mahtuukin.

Alavuden ja erityisesti juuri Sapsalammen kylän sijainti satakuntalais-hämäläisen, savolaisen ja eteläpohjalaisen kulttuurin kohtaamispaikassa on tehnyt alueesta ikään kuin sulatusuunin, jossa on aineksia kaikista ilmansuunnista tulleiden uudisasukkaiden alkuperästä. Eteläpohjalaisuus on kuitenkin saanut vankimman jalansijan niin kielellisesti kuin kulttuurillisesti.