Muutosjohtajuus kriisin kontekstissa : COVID-19-pandemian vaikutukset muutosjohtajuuteen yksityisessä terveydenhuollon organisaatiossa

Abstract

COVID-19-pandemia on vaikuttanut päivittäisten toimintojen johtamiseen, ja haastanut niin valtioiden kuin yritysten kriisinhallintavalmiuksia. Suurimman paineen alle kriisissä on joutunut terveydenhuoltojärjestelmä, jossa on jouduttu kehittämään uusia toimintamalleja. Muutoksia on tapahtunut, ja tapahtuu edelleen koronapandemian takia tai siitä huolimatta. COVID-19-pandemia nähtiin tässä tutkimusasetelmassa organisaation ulkopuolelta tulleena kriisinä, jossa yksityisessä terveydenhuollon organisaatiossa (Organisaatio X) jouduttiin toimimaan.

Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten muutos- ja kriisijohtajuus kytkeytyvät toisiinsa. Tarkoituksena oli selvittää, miten COVID-19-pandemia on vaikuttanut Organisaatioon X. Lisäksi oltiin kiinnostuneita, miten Laurilan muutosjohtajuuden kompassimallissa esitetyt muutosjohtajuustyypit esiintyvät Organisaatiossa X kriisin aikana. Kirjallisuuskatsauksessa on käsitelty muutosta ja sen johtamista, sekä COVID-19-pandemiaa ja sen vaikutuksia terveyspalveluihin, sote-henkilöstöön ja muutosjohtajuuteen.

Tutkielma edustaa tapaustutkimusta, jossa hyödynnetään monimenetelmällisyyttä. Laadullista aineistoa tuottivat Organisaation X esihenkilöiden haastattelut. Henkilöstölle osoitetut kyselylomakkeet tuottivat enimmäkseen määrällistä aineistoa, jossa sovellettiin tilastollisia menetelmiä. Sekä haastatteluaineisto että kyselyiden avoimet vastaukset analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin periaatteita noudattaen. Lisäksi muutostilanteita Organisaatiossa X kuvattiin käyttöön saadulla dokumenttiaineistolla.

Aikaisemman tutkimuksen valossa voidaan todeta, että varsinkin pitkäkestoisessa kriisissä kriisijohtamisen rinnalle tarvitaan muutosjohtajuuden keinoja. Muutosjohtajuus ei kuitenkaan ole sama asia kuin kriisijohtajuus, vaikka yhtymäkohtiakin löytyy. Muutosjohtajuudessa tarvitaan useita eri ulottuvuuksia (ks. Laurilan muutosjohtajuuden kompassimallin ohjaava-, osallistava-, innostava ja emansipoiva muutosjohtajuus), ja ne tulee valita tilannekohtaisesti.

Osallistava ja ohjaava muutosjohtajuuskäsitys sijoittuvat kompassimallissa toisilleen vastakkaisiksi käsityksiksi. Tutkimustulosten mukaan Organisaatiossa X toimittiin COVID-19-pandemian aikana pääasiassa ohjaavan muutosjohtajuuskäsityksen mukaisesti, vaikka henkilöstö olisi kaivannut enemmän osallistavaa muutosjohtajuutta. Ehkä pandemian luonteen takia ohjaava muutosjohtajuus korostui, sillä siinä esiintyy eniten kriisijohtajuudesta löytyviä piirteitä. Kun muutosjohtajuuskäsityksiä tarkastellaan viestinnän näkökulmasta, vertikaalinen esihenkilöiltä henkilöstölle suuntautuva viestintä ja henkilöstön passiivinen rooli korostuivat.