Verotarkastus, talous- ja verorikokset

Abstract

Vero-oikeus on kansallinen oikeudenala. Valtiot ovat pitäneet verotusvallan ja verotusoikeuden tiukasti itsellään ja ne voivat itse päättää verojärjestelmänsä sisällöstä, ulottuvuuksista sekä verotuksen tasosta. Tätä kutsutaan taloudelliseksi suvereniteetiksi ja tässä suhteessa verolait ovat kansallisia. Kansainvälistymisen myötä myös Suomen kansallinen liikkumavara verotuksessa on kuitenkin vähentynyt, mutta verojärjestelmien kansallisten erityispiirteiden yhteensovittaminen ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista. Erot valtioiden verojärjestelmissä jarruttavat kansainvälistymiskehitystä.

Suomen oikeuskäytäntö sisältää suuren määrän sääntöjä ja periaatteita, joiden mukaan yhteiskunnan tulee elää. Sitä kutsutaan Suomen oikeusjärjestykseksi, jonka muodostaa lainsäädäntö. Kansainvälistymisen myötä eurooppaoikeudellinen lainsäädäntö on yhä merkittävämmässä asemassa muiden oikeuslähteidemme joukossa. Vero-oikeuden merkittävimmät oikeuslähteet ovat verolainsäädäntö, valmistelu- ja säädösmateriaali sekä oikeuskäytäntö.

Yksi Verohallinnon tehtävistä on verovalvonta. Verotarkastus on osa verovalvonnan kokonaisuutta ja sen keskeinen tehtävä on yhtenäisen ja oikean verotuksen varmistaminen. Verotusmenettelylaki on keskeisin verotarkastusta määrittelevä laki, joten verotarkastuksen etenemistä tutkitaan lähinnä sen avulla. Merkittävänä apuna ovat olleet myös Verohallinnon omat ohjeet ja säännöt. Oikeudellisten periaatteiden soveltaminen vero-oikeuteen on myös yksi tärkeä näkökulma hallinnon toimissa ja niistä on käsitelty tarkemmin kuulemisperiaatetta ja sen vero-oikeudellista merkitystä.

Verotarkastuksessa selvitettyjen tietojen perusteella verovelvolliselle voidaan määrätä varsinaisten verojen lisäksi myös veronkorotus. Kun verovelvollinen on verosuunnittelun sijasta syyllistynyt veronkiertoon, johtaa se usein talous- ja verorikoksiin. Ne ovat rikoksia, joista laissa on säädetty rangaistukset. Rangaistukset määrätään rikosprosessin seurauksena valmistuvissa tuomioissa.