Siviilien suojelu sodassa – Suomen kansallinen sääntely ja Geneven IV sopimuksen vaatimukset

Abstract

Tämän tutkielman aiheena on siviilien suojelu aseellisessa konfliktissa suhteessa Suomen kansalliseen lainsäädäntöön. Tutkimuksen lähtökohtana on, että Suomen sääntelyn tulee vastata Geneven IV sopimuksen vaatimuksia, sillä Suomi on ratifioinut Geneven sopimukset ja lisäpöytäkirjat. Aihe on ajankohtainen, koska nykyaikaiset aseelliset konfliktit aiheuttavat jatkuvasti haittaa ja kärsimystä siviileille, mikä korostaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden merkitystä. Tutkimuksen keskeinen kysymys on, miten Suomen lainsäädäntö turvaa siviilien suojelun aseel- lisessa konfliktissa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden velvoitteiden mukaisesti. Tarkoituksena on selvittää, missä määrin Suomen sääntely vastaa Geneven IV sopimuksen vaatimuksia ja toteuttaa humanitaarisen oikeuden keskeisen tavoitteen, eli siviilien suojelun. Tutkielmassa Geneven IV yleissopimuksen siviilien suojelua koskevia velvoitteita tarkastellaan jaottelun avulla, jossa velvoitteet jaetaan negatiivisiin ja positiivisiin velvoitteisiin. Tämä jaottelu selkeyttää yleis- sopimuksen rakenteen hahmottamista ja helpottaa siviilien suojelua koskevan kansallisen lainsäädännön tarkastelua. Tutkielma perustuu oikeusdogmaattiseen eli lainopilliseen metodiin. Menetelmänä on Geneven IV sopimuksen velvoitteiden vertaaminen Suomen lainsäädäntöön ja niiden arvioiminen käytännön soveltamisen näkökulmasta. Tutkielmasta käy ilmi, että Suomi on onnistuneesti sisällyttänyt siviilien suojelua koskevat, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden periaatteet, osaksi kansallista lainsäädäntöä. Lainsäädäntö pyrkii turvaamaan siviilien ihmisarvoisen elämän myös aseellisten konfliktien aikana. Käytännön soveltaminen on kuitenkin rajallista, eikä aiheesta ole syntynyt merkittävää oikeuskäytäntöä. Velvoitteiden ja lainsäädännön täsmällinen ja ajankohtainen säätely on korostunut uusien uhkien kuten kyberoperaatioiden ja hybridiuhkien lisääntyessä. Tutkielma osoittaa, että Suomen kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden välillä on näkyvä yhteys, mutta siviilien suojelun käytännön toteutuminen jää osittain viranomaisten ja tuomioistuinten tulkinnan varaan. Aihe tarjoaa jatkotutkimukselle mahdollisuuden tarkastella erityisesti modernien uhkien vaikutusta siviilien suojeluun.