Sopimussuunnittelu onnistuneen projektiyhteistyön välineenä: Monialaisten oppimisprojektien riskienhallinta.

Abstract

Läheinen ja toimiva yhteistyö työelämän kanssa on edellytys ammattikorkeakoulujen kyvylle vastata työelämän kehittämistarpeisiin ja työelämälle relevantin osaamisen tuottamiseen. Ammattikorkeakouluissa on jo pitkään kehitetty työelämäläheisiä oppimisympäristöjä ja pedagogiikkoja. Tässä työssä tutkitaan Seinäjoen ammattikorkeakoulussa vuosina 2012 – 2014 rakennettua SeAMK FramiPro-oppimisympäristöä, jossa oppiminen tapahtuu monialaisissa, työelämälähtöisissä projekteissa. Tutkimuksessa tarkastellaan monialaisten oppimisprojektien mahdollisuuksia ja riskejä ammattikorkeakoulun ja toimeksiantajatahojen yhteistyötä määrittävän puitesopimuksen avulla. Mielenkiinnon kohteena on, miten ennakoivalla sopimussuunnittelulla voidaan edistää projektiyhteistyön onnistumista ja osapuolten tavoitteiden toteutumista sekä ennalta ehkäistä projektitoiminnan riskien toteutumista. Työssä tutkitaan sopimukseen perustuvan yhteistyön osapuolten oikeudellisia suhteita, osapuolten sopimusvelvoitteita sekä projektiyhteistyön riskienhallintaa. Tarkasteltavana ovat mm. sopimuksen sitovuus ja pätemättömyys, sopimuksen laatijan tiedonantovelvollisuus sekä informaation suojaaminen ja yhteistyön osapuolten oikeudet projekteissa syntyneiden tuotosten hyödyntämiseen.

Tutkimusongelmaa lähestytään perinteisen sopimusoikeusajattelun lisäksi rakenteellisen sopimussuunnittelun ja ennakoivan sopimisen (Proactive Law) näkökulmista. Perinteisessä sopimusjuridiikassa sopimus on nähty ennen kaikkea välineenä, jolla sen laatija on pyrkinyt estämään yhteistyön ei-toivottujen riskien toteutumisen. Rakenteellisella sopimussuunnittelulla pyritään tunnistamaan sopimussuhteeseen liittyviä mahdollisuuksia ja riskejä, jotka tulee huomioida konkreettisessa sopimussuunnittelussa ja sopimusmallien rakentamisessa. Ennakoivan sopimisen tavoitteena on toimia työkaluna onnistuneiden yhteistyösuhteiden mahdollistamiseen ja sopijaosapuolten yhteisten intressien toteuttamiseen. Näkökulman muutos on merkittävä, sopimukset voidaankin nähdä yhä enenevässä määrin paitsi juridisina työkaluina myös johtamisen välineinä.

Tutkimus osoittaa, että FramiPro-hankkeessa luotu puitesopimusmalli on ollut hyvä lähtökohta monialaisen, projektitoimistomalliin perustuvan oppimisympäristön projektien hallintaan. Tutkimuksen perusteella sopimuksessa havaittiin kuitenkin aukkoja ja kehittämistarpeita. Keskeisin keino sopimuksen teknisen kehittämisen ohella on projektitoiminnan osapuolten huolellinen perehdyttäminen sopimusoikeudellisten riskien tunnistamiseen ja ennalta ehkäisemiseen. Käytännössä se edellyttää sopimustenhallinnan systemaattista johtamista ja projektien toimijoiden roolien ja vastuiden tarkempaa kuvaamista ja selkiyttämistä.