Epätavanomaisen rahapolitiikan välittyminen euroalueella : Onko välittymisessä eroja finanssikriisin ja COVID- kriisin välillä?

Vuonna 2008 kaatuneen Lehman Brothersin sekä siitä seuranneiden talouskriisien kierre on ajanut eri valtioiden keskuspankit lanseeraamaan tavanomaisten keinojen lisäksi niin sanotut epäkonventionaalisen rahapolitiikan keinot varmistaakseen keskuspankin tärkeimmän tehtävän, hintavakauden toteutumisen. Euroopan Keskuspankin epäkonventionaalisen rahapolitiikan välittyminen euroalueen maiden talouksiin on ollut jatkuvan tutkimuksen kohde. Useat tutkimukset ovat havainneet euroalueen yhteisen rahapolitiikan välittymisen suuren haasteen olevan euromaiden talouksien huomattava heterogeenisyys. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään EKP:n epäkonventionaalisen rahapolitiikan heterogeenisiä vaikutuksia inflaatioon sekä bruttokansantuotteeseen (BKT) 19 euromaassa vuosina 2007–2022. Selvittääksemme edellä mainitun tutkimusongelman, luodaan globaali vektoriautoregressiivisen malli (GVAR-malli). GVAR-mallin hyödyt löytyvät sen kyvystä mallintaa monimutkaisia moniulotteisia systeemejä, kuten kansainvälistä taloutta. Tutkielmassa havaitaan, että rahapolitiikan välittyminen talouskasvuun sekä inflaatioon Euroalueella on ollut heterogeenistä Euromaiden välillä vuosina 2007–2022. Havaitsen, että vuosina 2020–2022 maailmaa ravisuttanut COVID-19 pandemia on vaikuttanut voimakkaasti sekä siihen, miten rahapolitiikka on välittynyt talouskasvuun, että erityisesti inflaatioon euroalueen valtioissa. Korkeammalla BKT:llä asukasta kohden, pankkisektorin vakavaraisuusasteella, Ease of doing business -indeksillä sekä alhaisemmalla työttömyysasteella on ollut tilastollisesti merkitsevästi vaikutusta siihen, miten positiivisesti epäkonventionaalinen rahapolitiikka on välittynyt euromaiden BKT:seen. Lisäksi kerroinvaikutuksilla näyttää olleen ainakin osittain tilastollisesti merkitsevää vaikutusta rahapolitiikan välittymiseen euromaissa, kuitenkin huomattavalla heterogeenisyydellä niiden välillä. Inflaation osalta tutkielmassa ei päästä tilastollisesti merkitseviin tuloksiin. Tutkielmassa havaitaan, että vuosina 2020–2022 elvyttävä rahapolitiikka on välittynyt sitä edeltävään aikaan verraten huomattavasti voimakkaammin euromaissa. Tutkielma toteaa, että COVID-19 pandemian aikainen elvyttävä rahapolitiikka, sekä sitä seurannut inflaatio selittyy muilla tekijöillä, kuin tässä tutkielmassa käytettävillä valtiospesifisillä muuttujilla. Esimerkiksi pankkisektorin vakavaraisuusaste tai euromaiden taloudellinen kehitys eivät estäneet hintojen kohoamista eri euromaissa.