Psykologisen sopimuksen vaikutus kehityskeskusteluihin liittyviin odotuksiin

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, vaikuttaako psykologinen sopimus kehityskeskusteluihin liittyviin odotuksiin. Samalla haluttiin myös, selvittää millaisia kehityskeskusteluihin liittyviä odotuksia Vaasan sosiaali- ja terveysviraston työntekijöillä on. Jotta edellä mainitut asiat olisivat mahdollista toteuttaa, täytyi myös tutkia millaisia psykologisia sopimuksia työntekijöillä esiintyy, sekä miten nämä sopimukset vaikuttavat kehityskeskusteluihin liittyviin odotuksiin.

Tutkimusta lähdettiin rakentamaan perehtymällä huolella psykologiseen sopimukseen ja kehityskeskusteluihin liittyvään teoriaan. Tutkitun teorian perusteella kyselylomakkeeseen valittiin Shore & Barksdalen (1998) luoma malli mittaamaan vastaajien psykologisia sopimuksia. Kehityskeskustelujen osalta haluttiin selvittää niitä aiheita, joista hyvä kehityskeskustelu muodostuu. Kyselylomakkeessa vastaajilta tiedusteltiin, kuinka mielellään he näistä aiheista haluaisivat keskusteltavan, sekä millaisiksi he ovat kehityskeskustelut kokeneet.

Vastaajat jaettiin heidän psykologisten sopimusten perusteella Shore & Barksdalen (1998) nelikenttämatriisiin. Vastaajista suurimman joukon (36,7%) muodostivat henkilöt, jotka kokivat esimiehillä ja alaisilla olevan yhtä paljon velvollisuuksia toisiaan kohtaan. Tosin melkein yhtä suuri osuus (34,7%) vastaajista koki, että työntekijöillä on enemmän velvollisuuksia kuin työnantajalla. Kolmannen ryhmän (21.5%) muodostivat vastaajat joiden mielestä työnantajalla on enemmän velvollisuuksia kuin työntekijöillä. Selvästi pienimmän ryhmän muodostivat vastaajat, jotka kokivat molemmilla osapuolilla olevan vain vähän velvollisuuksia toisiaan kohtaan (7,1%). Kehityskeskustelujen aiheista eniten kannatusta sai työssä viihtyminen, omat kehitystarpeet ja työsuorituksen arvioiminen. Kuinka asetettuja tavoitteita mitataan ja miten organisaation tavoitteisiin ja arvoihin voi vaikuttaa, kiinnostivat kehityskeskustelujen aiheista vähiten. Tutkimuksessa selvisi myös, että vahvemman sopimuksen omaavilla henkilöillä oli enemmän mielenkiintoa kehityskeskusteluja kohtaan.