Vajaakuntoinen työsuhteessa

Abstract

Tutkielman kohteena ovat vajaakuntoisten henkilöiden työsuhteiden erityiset vastuut ja velvollisuudet. Työlainsäädännön pääasiallisena tehtävänä ja lähtökohtana on heikomman osapuolen eli työntekijän suojeleminen. Vajaakuntoisten henkilöiden työskentelyä ei ole lainsäädännössä asetettu työsuhteen ehtojen kannalta eri asemaan, vaan näiden erityisryhmien työsuhteisiin sovelletaan samaa lainsäädäntöä kuin muihinkin työntekijöihin. Työnantaja velvoitetaan kuitenkin mm. työturvallisuuslaissa ottamaan työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet huomioon.

Työsuhteiden ehdot määräytyvät useiden eri säännösten perusteella. Työlainsäädännön lisäksi työsuhteiden keskeisistä ehdoista sovitaan työehtosopimuksissa. Työelämää koskevia määräyksiä on lisäksi mm. perustuslaissa, kansainvälisissä sopimuksissa, EU:n direktiiveissä sekä erilaisissa työmarkkinaosapuolten sopimuksissa. Yksittäisen työsuhteen ehdoista sovitaan työsopimuksella, vähimmäisehdot määräytyvät kuitenkin aina lainsäädännön ja työehtosopimusten määräysten mukaisesti. Suomen lainsäädäntöön on viime vuosina tuotu yksityisyyden suojaa ja yhdenvertaisuutta lisääviä säännöksiä, joista monien taustalla ovat olleet EU:n direktiivit.

Lainsäädäntö tai sopimuskäytäntö eivät saa estää tai vaikeuttaa vajaakuntoisen työllistämistä mutta samalla niiden on varmistettava yhdenvertaiset mahdollisuudet. Vamma tai sairaus ei saa syrjäyttää ammattitaitoa ainakaan silloin, jos työskentelyolosuhteet voidaan kohtuullisin mukautuksin järjestää vajaakuntoiselle sopiviksi. Vammaisten ja vajaakuntoisten käsitteleminen yhtenäisenä ryhmänä ei anna työnantajalle välttämättä oikeaa kuvaa yksilön työkyvystä. Kohtuulliset yksilölliset mukautukset työpaikoilla täydennettynä yhteiskunnan tarjoamilla sosiaalisilla palveluilla takaavat esteettömän osallistumisen työelämään työkykyisille vajaakuntoisille.

Työelämän jatkuvat muutokset ja työntekijöiden ikääntyminen lisäävät työssä jaksamisen ja pysymisen sekä sairauspoissaolojen hallinnan tarvetta työelämässä. Ikääntyvien henkilöiden työsuhteiden haasteet ovat usein samanlaisia kuin vajaakuntoisten työntekijöidenkin. Nykyisen lainsäädännön terveyden ja sairauden tarkan toisistaan erottamisen sijaan työelämän ja kuntoutuksen sekä työssä kuntoutumisen joustava yhdistäminen kaipaa tulevaisuudessa enemmän tukea myös lainsäädännöstä.