Varhaisen tuen malliin sisältyvän työkykykeskustelun vaikutus työhyvinvointiin

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää onko varhaisen tuen malliin sisältyvällä työkykykeskustelulla ollut vaikutusta työkykyyn ja työhyvinvointiin. Koska esimiehellä on merkittävä rooli työkykykeskustelun onnistumisessa, tutkimukseen otettiin mukaan työkykykeskustelun käyneiden henkilöiden kokemukset esimiehen toiminnasta työkykykeskustelussa. Työhyvinvointia tukeva henkilöstöjohtaminen vaikuttaa yritykseen, organisaatioon ja koko yhteiskuntaan. Varhaisen tuen malli esitetään keinona vaikuttaa työhyvinvointiin ja sairauspoissaoloihin. Tulevaisuudessa työurien tulisi pidentyä ja eläkeikä tulee todennäköisesti nousemaan, halusimme tai emme.

Varhaisen tuen mallia käsitellään yhtenä henkilöstökäytäntönä, mikä muodostaa teoreettisen viitekehyksen lähtökohdan. Teoreettinen viitekehys muodostuu henkilöstöjohtamisen ja työhyvinvoinnin yhteydestä sekä varhaisen tuen mallista. Tutkimus toteutettiin metallialan yrityksessä ja tutkimusaineiston perusjoukkona olivat esimiehensä kanssa työkykykeskustelun käyneet alaiset (n=93), jotka olivat täyttäneet sairauspoissaolokriteerit. Tutkimus on kvantitatiivinen ja tutkimuksen mittarina oli kyselylomake. Kyselylomakkeeseen vastasi 51 henkilöä (vastausprosentti 55%).

Tutkimustulokset osoittavat, että työkykykeskustelulla on ollut myönteistä vaikutusta työhyvinvointiin, koska työkyvyn edistämisen toimenpiteitä oli tehty, esimies tuki enemmän työkykykeskustelun jälkeen ja keskustelulla oli ollut vaikutuksia sairauspoissaolojen vähenemiseen. Keskusteluista seurannut yleisin toimenpide oli työtehtävän muuttaminen vastaamaan työkykyä. Työkykykeskustelun seurantapalavereita oli kuitenkin pidetty hyvin vähän. Työkykykeskustelussa parhaimmat arviot esimies sai hyvän ilmapiirin luomisesta ja keskustelurauhasta. Melkein kaikkien mielestä esimies kuunteli hyvin ja monien mielestä esimies myös arvosti työkykykeskustelussa.