Terveydenhuollon resilienssin uutisointi koronapandemian aikana

Resilienssillä tarkoitetaan alunperin jonkin asian kykyä taipua ja palautua ennalleen. Sittemmin käsite on omaksuttu useisiin eri tieteenaloihin ja organisaatioihin, viimeisimpien joukossa terveydenhuollon pariin. Terveydenhuollon organisaatiossa resilienssi nähdään kykynä kohdata kriisit niin, että toiminta kyetään säilyttämään sekä muutoskykynä ja haluna oppia kriiseistä. Terveydenhuolto joutuu kohtaamaan vuosittain erilaisia kriisejä, kuten luonnonkatastrofit, suuronnettomuudet ja erilaiset pandemiat, kuten Ebola, H1N1, SARS ja nyt viimeisimpänä vuonna 2019 Kiinan Wuhanista alkunsa saanut koronavirus. Jotta terveydenhuollon organisaatiot kykenevät säilyttämään toimintansa ja selviytymään kriiseistä, on terveydenhuollon resilienssin ymmärtäminen ja sen tutkiminen ensiarvoisen tärkeää. Tämän vuoksi tässä tutkimuksessa on tutkittu terveydenhuollon resilienssiä ja sen uutisointia ensimmäisen koronavuoden aikana. Kyseessä on narratiivinen tutkimus, jonka aineistona on toiminut valmis aineisto, mikä on kerätty Helsingin Sanomien verkkosivuilta. Aineisto koostuu 54 Helsingin sanomien artikkelista. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Terveydenhuollon resilienssin yksittäisistä tekijöistä ei ole olemassa täysin kiistattomia tuloksia. Tuloksissa nousi kuitenkin vahvasti esiin terveydenhuollon resilienssin erilaisia tekijöitä. Näitä olivat terveydenhuoltoon vaikuttavat lait ja säädökset, yhteistyö ja vastuualueet, vakaa talous ja muut resurssit, terveyspalveluiden käyttäjät ja jäljittäminen, terveydenhuollon vaikuttavuuden mittaaminen sekä terveydenhuollon henkilökunta. Näiden tekijöiden lisäksi uutisoinnissa korostui ensimmäisen koronavuoden aikana pohdintaa siitä, onko Suomen terveydenhuolto resilientti ja mitä sen tulisi mahdollisesti tulevaisuudessa tehdä parantaakseen resilienssiään. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut lisätä ymmärrystä terveydenhuollon resilienssistä ja erityisesti siihen vaikuttavista tekijöistä. Sen vuoksi jatkossa tulisikin kiinnittää erityistä huomiota sekä muiden terveydenhuollon resilienssin tekijöiden selvittämiseen että yksittäisten tekijöiden syvempään ymmärtämiseen.