Paikka ja onnellisuus : Shangri-La ja kirjalliset paikkakokemukset James Hiltonin romaanissa Sininen kuu

Abstract

Tutkielma käsittelee paikan ja onnellisuuden välistä yhteyttä. Onnellisuutta tutkitaan kuvitteellisessa kirjallisessa paikassa, Shangri-La, joka on James Hiltonin romaanissa Sininen kuu (The Lost Horizon, 1933) esitetty utopistinen, onnellinen paikka. Metodologialtaan tutkielma pohjautuu kirjalliseen maantieteeseen. Tutkielmassa on sovellettu erityisesti kirjallisen maantieteen humanistista traditiota, jossa huomio kiinnitetään paikkakokemuksen subjektiivisuuteen. Keskeiset tutkimuskäsitteet tutkielmassa ovat onnellisuus, paikan tuntu sekä paikan henki.

Paikan tuntu on laadultaan subjektiivinen, kun taas paikan henki kuvastaa paikan objektiivista laatua. Koska fiktiivinen romaani muodostaa rajatun tila-aikakokonaisuuden, voi tekstistä saada vihjeitä romaanin objektiivisesta todellisuudesta, jolloin näkymä paikan henkeen aukenee. Kirjan henkilöiden tulkinnat paikasta puolestaan vastaavat paikan tuntuja. Paikan tunnun kokemukseen vaikuttavat itse paikka, paikan väliaikaisuuteen liittyvät tekijät sekä subjektiiviset tekijät, kuten henkilötausta, asenne sekä paikkaan osallistuminen. Tutkielman teoriaosassa tarkastellaan lisäksi merkityksellistämisen prosessia sekä faktan ja fiktion suhdetta. Tuloksia arvioitaessa on hyödynnetty kirjallisen maantieteen yhteiskuntakriittistä traditiota, kun tuloksia verrataan todelliseen maailmaan.

Aineiston analyysi on tehty lähilukumenetelmää hyödyntäen ja analyysissä on huomioitu lisäksi hermeneutiikkaa. Shangri-Lassa onnellisuuden syntytilana on harmoninen ja mystinen ilmapiiri, johon liittyy asukkaiden poikkeava pitkäikäisyys sekä paikan vuoristosijainti. Shangri-Lassa onnellisuus saa kasvuvoimansa onnellisuuden juurien – kohtuullisuuden, kiireettömyyden, tieteen ja taiteen harjoittamisen sekä ystävyyden kautta. Analyysissa Shangri-Lata verrataan myös paratiisin ja utopian käsitteisiin. Tutkielman tuloksissa korostuu henkilöiden erilaiset paikan tunnun kokemukset samassa paikassa. Ratkaisevana tekijänä paikan tunnun kokemuksen muotoutumisessa ovat tämän tutkielman perusteella subjektiiviset tekijät. Erityisesti osallistuminen ja henkilökohtaisen merkityksen luominen paikassa voivat kääntää paikkakokemuksen negatiivisesta positiiviseksi. Tulosten perusteella paikka ei takaa onnellisuutta, oli se kuinka ’hyvä’ tahansa. Sen sijaan tutkimustuloksissa korostui yksilön rooli paikkojen kokijana. Loppupäätelmissä havaitaan onnellisuuden olevan subjektiivisesti paikkasidonnainen.