Hoitotyön etäjohtajien resilienssi : Haastattelututkielma etäjohtajien resilienssikokemuksista

Abstract

Resilienssi on alkuperäisesti latinan verbi resilire, joka tarkoittaa ”takaisin ponnahdusta”, palautumista ja nykyaikaisessa käytössä myös muutosjoustavuutta. Resilienssillä kuvataan yksilön kykyä selviytyä, sopeutua ja vahvistua muutosten ja vastoinkäymisten keskellä. Terveydenhuolto on viimeisen viiden vuoden aikana kokenut muutoksia, henkilöstöpulaa ja pandemian, joka osaltaan edisti alan digitalisoitumista ja etätöihin siirtymistä. Terveydenhuollon johtamistyössä resilienssi on keskeinen voimavara, joka tukee sekä johtajan omaa jaksamista että henkilöstön ja organisaation hyvinvointia.

Tämän pro gradu -tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu resilienssiin ja etäjohtamiseen. Resilienssi nähdään moniulotteisena ja kontekstisidonnaisena ilmiönä, jota yksilön on mahdollista kehittää ja vahvistaa. Tutkielmassa tarkastellaan Försterin ja muiden (2022) hoitotyön johtajien resilienssimallia, jossa resilienssi rakentuu yksilöllisten- ja tilannekohtaisten resilienssitekijöiden vuorovaikutuksena. Mallin avulla selvitetään, eroaako etäjohtajien kokema resilienssi lähijohtamista tekevien hoitotyönjohtajien resilienssistä. Tutkimuskysymykset keskittyivät siihen, miten etäjohtajat kuvaavat omaa resilienssiään, ja millaisia tekijöitä siihen liittyy. Aiempia tutkimuksia hoitotyön etäjohtajien resilienssistä heidän omasta näkökulmastaan on vähän, ja tällä tutkielmalla vastataan olemassa olevaan tutkimusaukkoon.

Tutkielma toteutettiin laadullisina puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina, ja aineisto kerättiin seitsemältä yksityisessä terveydenhuollon organisaatiossa etätyöskentelevältä tiimiesihenkilöltä touko- heinäkuussa 2025. Aineisto analysoitiin abduktiivisen sisällönanalyysin avulla. Tulosten mukaan etäjohtajien resilienssi vahvistuu vuorovaikutussuhteissa, ja on etäjohtajien kokemuksien, ominaisuuksien ja jatkuvan kehitystyön tulos. Työn rajaamista pidettiin hyvin merkityksellisenä resilienssin ylläpitämisessä, ja se ilmenee kolmessa ulottuvuudessa: ajallisessa, psykologisessa ja vuorovaikutuksellisessa.

Tutkielman tulos laajentaa Försterin ja muiden (2022) mallia lisäämällä siihen uuden, etä- ja hybridityön kontekstiin sidotun ulottuvuuden. Tulokset tuovat uutta tietoa hoitotyön etäjohtajien resilienssin ymmärtämisestä, kehittämisestä ja tukemisesta digitaalisessa työympäristössä. Tulokset voivat tukea hoitotyön johtamiskäytäntöjen kehittämistä sekä tarjota suuntaviivoja resilienssin vahvistamiseen etä- ja hybridityön konteksteissa.