Organisaatiokulttuurin keskeiset piirteet asiantuntijaorganisaatiossa. Vertaileva tutkimus kolmessa organisaatiossa.

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisista käytännöistä organisaatiokulttuuri asiantuntijaorganisaatioissa koostuu, ja ovatko nämä käytännöt samanlaisia eri asiantuntijaorganisaatioissa. Käytännöillä tarkoitetaan kulttuurin keskeisiä piirteitä, jotka pääasiassa erottavat organisaatiokulttuurit toisistaan.

Tutkimus on luonteeltaan vertaileva tapaustutkimus. Kohdeorganisaatioina on kolme asiantuntijaorganisaatiota, jotka kaikki on valittu niin, että ne täyttävät määritellyt asiantuntija- ja tietointensiivisen organisaation tunnusmerkit mahdollisimman hyvin. Tutkimuksen aineisto koostuu kohdeorganisaatioissa suoritetuista teemahaastatteluista, joita suoritettiin 28 kappaletta. Empiirisen tutkimuksen toteuttamisessa hyödynnetty teoreettinen viitekehys rakentuu Geert Hofsteden ja IRICin tutkimusprojektin ulottuvuuksiin perustuvasta organisaatiokulttuuriteoriasta ja asiantuntijaorganisaatioita koskevasta teoriasta.

Tutkimuksen avulla asiantuntijaorganisaatioiden kulttuureista löydettiin yhtäläisyyksiä, joiden perusteella voidaan todeta asiantuntijaorganisaatioiden kulttuurien sisältävän enemmän samankaltaisuuksia kuin eroja. Tulosten perusteella asiantuntijaorganisaation organisaatiokulttuuri on ennen kaikkea tuloskeskeinen. Kulttuurien tuloskeskeisyys ilmenee mm. panostuksena työhön, työn lopputulokseen ja pyrkimyksenä elitismiin. Asiantuntijaorganisaation henkilökuntana olevat asiantuntijat samaistuvat usein työtehtäviinsä tai ammattiinsa, vaikka tiivis työyhteisö voi johtaa myös yritykseen samaistumiseen. Valvonta ja sisäisten rakenteiden määrä asiantuntijaorganisaatioiden kulttuureissa ovat minimaalisia, ja valvonta perustuukin lähinnä asiantuntijoiden vastuulliseen autonomiaan ja heidän itsensä muodostamaan normatiiviseen kontrolliin. Asiakaslähtöisyyteen ja asiakkaan tarpeiden huolelliseen tyydyttämiseen perustuva organisaatiokulttuuri suhtautuu myös liiketoiminnan etiikkaan käytännönläheisesti, jolloin kulttuuri ei missään tapauksessa ole toimintaa normatiivisesti rajoittava.