Pankkien velvollisuudet rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisessä

Abstract

Pankkitoiminnan voidaan katsoa olevan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan kannalta keskeinen toimiala. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annettu laki (jäljempänä rahanpesulaki) asettaa pankeille, kuten myös muille rahanpesulain tarkoittamille ilmoitusvelvollisille, tiettyjä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevia velvoitteita. Nämä velvoitteet liittyvät muun muassa asiakkaan tuntemiseen sekä epäilyttävien liiketoimien ilmoitusvelvollisuuteen. Myös laki luottolaitostoiminnasta (jäljempänä luottolaitoslaki) sisältää pankkeja velvoittavia rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyviä säännöksiä.

Rahanpesulaissa rahanpesulla tarkoitetaan rikoslain 32 luvun 6 – 10 §:ssä tarkoitettuja rikoksia. Terrorismin rahoittamisella taas tarkoitetaan rahanpesulaissa rikoslain 34 a luvun 5 – 5 b §:ssä tarkoitettuja rikoksia. Näin ollen siis sekä rahanpesu että terrorismin rahoittaminen on rahanpesulaissa määritetty rikoslain yllä mainittujen säännösten kautta.

Tässä tutkimuksessa tavoitteena on tutkia keskeisiä rahanpesulakiin ja luottolaitoslakiin sisältyviä pankkeja velvoittavia rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevia säännöksiä sekä ratkaista niihin liittyviä tulkintaongelmia. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on tutkia sellaisten epäilyttävien liiketoimien piirteitä, joita koskee rahanpesulain tarkoittama ilmoitusvelvollisuus. Edelleen tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia yllä mainittuja rikoslain säännöksiä sekä ratkaista niihin liittyviä tulkintaongelmia.

Tutkimuksen metodi on oikeusdogmaattinen. Lähteinä tutkimuksessa käytetään lakeja, lain esitöitä, oikeuskäytäntöä ja -kirjallisuutta sekä eri viranomaisohjeita.