From Voluntary to Mandatory: Preparing Multinational Corporations for the European Union’s Corporate Sustainability Due Diligence Directive

Abstract

The European Union’s Corporate Sustainability Due Diligence Directive (CSDDD), approved in 2024, marks a fundamental shift in corporate accountability. The directive requires large companies operating in the EU to identify, prevent, and mitigate adverse human rights and environmental impacts across their operations and supply chains, transforming sustainability from a largely voluntary approach into a legal obligation. The directive will enter into force gradually starting from 2028. While the directive introduces far-reaching changes, existing research provides limited insight into how organizations can effectively prepare for such mandatory sustainability requirements. This study uses institutional theory as a framework to examine how formal and informal institutional pressures shape organizational behavior, particularly analyzing how voluntary practices interact with emerging legal requirements. The data were collected through a qualitative case study of a Finnish multinational corporation, including interviews with seven sustainability professionals and document analysis. The findings show that effective preparation builds on existing voluntary practices, particularly the OECD Guidelines and UN Guiding Principles. Companies must translate these informal norms into legally compliant due diligence processes, navigate complex global supply chains, and implement systematic risk prioritization. This study contributes to institutional theory by demonstrating how formal regulations interact with informal sustainability norms across multinational contexts, and how strong internal sus- tainability values can support organizational resilience during regulatory change. Practically, it provides a strategic framework for CSDDD preparation. Key steps include conducting tailored gap analyses, supply chain mapping, meaningful stakeholder engagement, and approaching due diligence as a continuous process supported by relevant performance indicators. The findings suggest that companies with embedded sustainability cultures are better positioned to meet regulatory demands and turn compliance into strategic advantage.

Euroopan unionin yritysvastuudirektiivi (CSDDD) hyväksyttiin vuonna 2024 ja astuu voimaan vaiheittain vuodesta 2028 alkaen. Direktiivi velvoittaa suuria EU:ssa toimivia yrityksiä tunnistamaan, ehkäisemään ja lieventämään toimintansa sekä toimitusketjujensa kielteisiä ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia. Se edustaa merkittävää muutosta yritysvastuun sääntelyssä, siirtyen vapaaehtoisuuteen perustuvista käytännöistä kohti lakisääteisiä velvoitteita. Aiempi tutkimus ei tarjoa riittävästi tietoa siitä, miten organisaatiot voivat valmistautua direktiivin toimeenpanoon. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten monikansalliset yritykset voivat strategisesti valmistautua yritysvastuudirektiiviin. Tutkimuksessa hyödynnetään institutionaalista teoriaa viitekehyksenä, ja tarkastellaan, miten formaalit ja informaalit institutionaaliset paineet ohjaavat organisaatioiden toimintaa sääntelymuutosten keskellä. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena tapaustutkimuksena suomalaisesta monikansallisesta yrityksestä. Empiirinen aineisto koostuu seitsemän asiantuntijan haastatteluista sekä dokumenttianalyysistä. Tulosten perusteella keskeisiä valmistautumistoimia ovat puuteanalyysien laatiminen, toimitusketjujen kartoitus ja huolellisuusvelvoitteen toteuttaminen jatkuvana prosessina. Valmistautumisessa voi hyödyntää olemassa olevia vapaaehtoisia vastuul- lisuuskäytäntöjä pohjana, erityisesti OECD:n toimintaohjeita ja YK:n yritystoimintaa ja ihmisoi- keuksia koskevia ohjaavia periaatteita (UNGPs). Tutkimus osoittaa, että vahva arvopohjainen vastuullisuuskulttuuri tukee organisaation kykyä sopeutua sääntelymuutoksiin. Sääntelyyn liittyvä epävarmuus voi kuitenkin hankaloittaa valmistautumista, minkä vuoksi due diligence -prosessit tulisi nähdä jatkuvana ja strategisena toimintana, ei vain yksittäisenä compliance-projektina. Tutkimus tarjoaa strategisen viitekehyksen yritysvastuudirektiivin toimeenpanoon, joka sisältää: 1) sisäisten puuteanalyysien toteuttamisen, 2) olemassa olevien viitekehysten hyödyntämisen, 3) sidosryhmien järjestelmällisen sitouttamisen sekä 4) resurssien kohdentamisen korkean riskin toimintoihin ja alueisiin. Lisäksi tutkimus osoittaa, että yritykset, joilla on juurtunut vastuullisuuskulttuuri ja vakiintuneet vastuullisuuskäytännöt, kykenevät sopeutumaan sääntelymuutoksiin ketterämmin. Ennakoiva valmistautuminen tukee lakisääteisten vaatimusten täyttämistä ja voi tuoda strategista kilpailuetua.