Urheilijoita ja naisurheilijoita. Mediaurheilun sukupuolittuneisuus vuosina 1988 ja 2008

Abstract

Naiset on kautta aikain nähty urheilumaailman tunkeilijoina, sillä urheilu instituutiona on luotu miehiä varten, ja miesten urheilua on pidetty ainoana oikeana. Tasa-arvon näkö-kulmasta paljon hyvää on kuitenkin jo tapahtunut naisten urheilussa. Silti urheilumaailmaa värittää edelleen sukupuolten välinen epätasa-arvo miesten hallitessa esimerkiksi huippu- ja kilpaurheilua sekä valmennusta.

Tutkimukseni tavoitteena on selvittää Helsingin Sanomien vuosien 1988 ja 2008 olym-pialaisten aikaisen urheilu-uutisoinnin eroja nais- ja miesurheilijoiden välillä verraten myös vuosien aikana tapahtunutta muutosta. Naisten urheilua on perinteisesti väheksytty mediassa, onko niin vielä 2000-luvullakin? Teoreettisen viitekehyksen muodostavat aiheesta aikaisemmin tehdyt feministiset urheilututkimukset ja liberaalifeministinen käsitys tasa-arvosta. Aineistoni koostuu yhteensä 239 artikkelista, jotka käsittelevät keihäänheittoa, uintia, voimistelua, purjehdusta ja pikajuoksua.

Aluksi laskin sisällön erittelyn avulla aineistoni artikkeleiden lukumäärän urheilijoiden ja lajien osalta sukupuolinäkökulmasta käsin, jolloin sain selville, kuinka paljon miesten ja naisten urheilusta kirjoitetaan. Sen jälkeen laskin artikkeleiden palstamillimetrit, jolloin pystyin paremmin tarkastelemaan, kuinka paljon painoarvoa miesten ja naisten urheilulle annetaan. Lopuksi analysoin diskurssianalyysin avulla aineistosta keräämiäni neljää diskurssia, joita olivat urheilijoiden toiminta, nimien käyttö ja tytöttely, ulkonäön kuvailu sekä yksityiselämä ja perhesuhteet.

Tutkimukseni perusteella kävi ilmi, että naiset ovat saaneet vuoteen 1988 verrattuna enemmän palstatilaa. Huolimatta siitä, että naiset saivat jopa joissain tarkastelemissani lajeissa enemmän tilaa, kirjoitettiin heistä silti edelleen vähemmän kuin miehistä. Naisia arvostetaan selkeästi enemmän urheilijoina 2000-luvulla, mutta hienoista väheksymistä on edelleen havaittavissa.