Maatilan toimintamuodon muutos osakeyhtiöksi

Abstract

Suomen maatalouden rakenne on kokenut suuria muutoksia viimeisen vuosikymmenen aikana. Tilakoot ovat kasvaneet ja perinteisen perheviljelmäpohjaisen maatalouden harjoittamisen rinnalla kiinnostuksen kohteeksi on noussut osakeyhtiömuotoinen maatalous. Tämä johtuu ensisijaisesti osakeyhtiöön sovellettavasta erilaisesta verokohtelusta verrattuna yksityisen maatilatalouden harjoittajan verotukseen. Osakeyhtiö maksaa tuloksestaan veroa suhteellisen 26 %:n yhteisöveron mukaan. Yksityisen maatilatalouden harjoittajan kokonaisverorasitus saattaa nousta huomattavasti suuremmaksi progressiivisen ansiotulon verotuksen johdosta. Myös mahdollisuus nostaa verovapaata osinkoa osakeyhtiöstä on yksi syy, joka tekee yritysmuodosta mielenkiintoisen.

Tässä tutkielmassa perehdytään maatilan osakeyhtiöittämiseen toimintamuodon muutoksen kautta, TVL:n 24 §:n mukaisesti. Johtavana periaatteena on, että tätä säädöstä noudattaen, osakeyhtiömuotoon siirtymisestä ei aiheudu välittömiä tuloveroseuraamuksia. Edellytyksenä on jatkuvuusperiaatteen noudattaminen. Tämä käsittää vero-oikeudellisen ja toiminnallisen luonteen pysyvyyden, sekä lisäksi edellytetään kirjanpidollista jatkuvuutta.

Tutkimuksen mukaan maatilan toimintamuodon muutos osakeyhtiöksi ei ole yksiselitteinen prosessi ja vaatii siksi tarkkaa suunnittelua. Ennen prosessiin ryhtymistä tulee selvittää osakeyhtiömuodon vaikutukset maatalouden tukilainsäädäntöön, MYEL-vakuutukseen, luopumis- ja lomitustukeen ja luonnollisesti myös osakeyhtiölain vaatimukset. Huomattava on myös se, että osakeyhtiömuotoinenkin maatalouden harjoittaminen on MVL:n alaista. Muutettaessa maatilaa osakeyhtiöksi, yhtenä vaarana on osakeyhtiön sivuuttaminen verotuksessa. KHO:n ratkaisujen mukaan varmin tapa välttyä sivuuttamiselta, on siirtää kaikki toiminnassa aktiivisesti käytetty varallisuus uuteen perustettavaan yritykseen. Päätös maatilan muuttamisesta osakeyhtiöksi täytyy tehdä aina tapauskohtaisesti. Haitta- ja hyötynäkökulmia tulee punnita suhteessa toisiinsa, ja vasta kun hyödyt ovat selvästi suuremmat, kannatta prosessiin lähteä.