Korkojen vähennysoikeuden rajoitukset elinkeinotoiminnassa - Tarkastelussa EVL 18 a § ja veronkiertodirektiivin 4 artiklan toimenpiteen implementointi Suomen kansalliseen lainsäädäntöön

Abstract

Korkojen ja osinkojen erilaisen verokohtelun aiheuttaessa kannustimen korkojen laajan vähennysoikeuden hyödyntämiselle aggressiivisessa verosuunnittelussa, tulee korkojen vähennysoikeuden rajoittaminen kysymykseen varsinkin tilanteissa, joissa velan osapuolilla on yhteiset taloudelliset intressit, kuten on esimerkiksi konserneissa. Toistaiseksi Suomen kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvä EVL 18 a § rajoittaakin juuri etuyhteystilanteissa suoritettujen korkojen vähennysoikeutta verotuksessa. Korkojen vähennysoikeuteen liittyvät kysymykset ja sen sääntely ovat kuitenkin herättäneet keskustelua laajemminkin, mitä osaltaan ilmentää myös heinäkuussa 2016 annettu EU-direktiivi sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (ATAD, direktiivi, veronkiertodirektiivi). Direktiivin 4 artiklassa on säädetty korkojen vähennysoikeutta rajoittavasta toimenpiteestä, joka tulee implementoida Suomen kansalliseen lainsäädäntöön vuoden 2018 loppuun mennessä. Direktiivillä pyritään lieventämään eri valtioiden verojärjestelmien eroista aiheutuvia epäsymmetriatilanteita sekä ehkäisemään niiden hyväksikäyttämistä aggressiivisessa verosuunnittelussa, ja näin ehkäisemään veron kiertämistä.

Tutkielman tehtävä on selvittää, miten korkojen vähennysoikeutta elinkeinotoiminnan tulosta rajoitetaan voimassaolevan EVL 18 a §:n perusteella. Muuta korkojen vähennysoikeutta rajoittavaa kansallista sääntelyä tarkastellaan vain lyhyesti. Nykyisen oikeustilan selvittämisen lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään kansalliseen lainsäädäntöön implementoitavan veronkiertodirektiivin korkojen vähennysoikeutta sääntelevän toimenpiteen aiheuttamat edellytykset Suomen kansalliselle säännökselle. Tämän ohella tarkastellaan lakimuutoksen kohteena olevaan EVL 18 a §:än ehdotettuja muutoksia sekä uudistetun EVL 18 a §:n suhdetta direktiivin asettamiin vähimmäissuojasäännöksiin. Tutkielmassa hyödynnetään aiheeseen liittyvää oikeuskirjallisuutta ja lainsäädäntöä sekä veronkiertodirektiiviä ja sen implementointiin liittyvää lainvalmisteluaineistoa, Verohallinnon antamia syventäviä vero-ohjeita, asiantuntija-artikkeleita sekä aiheeseen liittyvää oikeuskäytäntöä.