Ympäristöperusoikeuden ja omaisuudensuojan välinen punninta perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan ympäristöperusoikeuden ja omaisuudensuojan välistä punnintaa perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, mitä näkökohtia perustuslakivaliokunta painottaa silloin, kun omaisuudensuoja ja ympäristöperusoikeus ovat keskenään vastakkain. Lisäksi tarkastellaan, millainen rooli ja mahdollinen vaikutus on perustuslakivaliokunnan käyttämillä perustuslakiasiantuntijoilla valiokunnan hyväksymän lausunnon muodostumisessa. Tutkielma on oikeudenalajaotukseltaan valtiosääntöoikeudellinen ja metodologiana on lainoppi sekä laadullinen sisällönanalyysi. Se liittyy kiinteästi myös lainsäädäntötutkimukseen. Tutkielman aineiston muodostavat ne 30 perustuslakivaliokunnan perusoikeusuudistuksen jälkeen hyväksymää lausuntoa, joissa lakiehdotusta tai valtioneuvoston U-kirjelmää on tarkasteltu sekä omaisuudensuojan (PL 15 §) että ympäristöperusoikeuden (PL 20 §) näkökulmasta. Asiantuntijoiden roolia tarkastellaan myös erillisellä otoksella, jossa valitaan kymmenen perustuslakivaliokunnan lausuntoa ja niiden käsittelyn tueksi perustuslakivaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden tuottamat asiantuntijalausunnot. Perusoikeudet voidaan määritellä siten, että ne ovat kaikille kuuluvia oikeuksia, joista säädetään perustuslain 2 luvussa. Perusoikeudet kuuluvat kaikille yhdenvertaisesti, ja ne ovat erityisen merkityksellisiä ja perustavanlaatuisia oikeuksia. Perusoikeussäännökset eivät pääsääntöisesti ole siinä määrin absoluuttisia, ettei niiden rajoittaminen olisi ollenkaan mahdollista. Rajoittamiseen voi pakottaa esimerkiksi toisen ihmisen perusoikeus tai toisen perusoikeuden toteutumismahdollisuus. Perustuslakivaliokunnan perusoikeusuudistuksesta antama mietintö sisältää rajoitusedellytykset, jotka muodostavat tämän tutkielman keskeisen teoreettisen perustan. Tässä tutkielmassa havaitaan, että perusoikeuksien rajoitusedellytyksistä perustuslakivaliokunnan lausunnoissa esiin nousevat hyväksyttävyys, suhteellisuus sekä tarkkarajaisuus, täsmällisyys ja lailla säätämisen vaatimus. Hyväksyttävyydessä näkyy, että valtaosassa lausuntoja rajoitusedellytys toimii yksisuuntaisesti, jolloin omaisuudensuojaa rajoitetaan ympäristöperusoikeuden perusteella. Nämä huomiot ovat kuitenkin yleispiirteisiä. Suhteellisuuden kannalta esiin nousevat korvaussäännökset, rajoitusten ei-ehdottomuus, siirtymäaika ja määräaikaisuus sekä kohdistuminen oikeushenkilöihin. Täsmällisyys, tarkkarajaisuus ja lailla säätämisen vaatimus johtivat yleisimmin säätämisjärjestyskannanottoon. Kahdeksan eniten perustuslakivaliokunnalle asiantuntijalausuntoja antanutta vastasi 62 prosentista kaikista asiantuntijalausunnoista. Vertailtaessa asiantuntijalausuntoja perustuslakivaliokunnan lopulliseen lausuntoon havaitaan, että ilman asiantuntijoiden tukea esitetyt valiokunnan kannanotot liittyvät täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteen ja varsin teknisiin, ei-kontroversiaalisiin kysymyksiin. Harvoin perustuslakivaliokunta ottaa itsenäisesti kantaa sisältökysymyksiin, joihin ei löytyisi ainakin yhden asiantuntijan tukea.