Häiriötekijä vai resurssi? : Haastattelututkimus neljännen sektorin roolista säteilyvaaratilanteen kontekstissa

Abstract

Tässä artikkelissa paneudutaan neljännen sektorin (spontaanien vapaaehtoisten ja emergenttien kansalaisryhmien) rooliin kompleksisessa häiriötilanteessa käyttäen esimerkkinä säteilyvaaratilannetta. Artikkelin tavoitteena on analysoida neljännen sektorin roolia sekä sen jännitteitä suhteessa turvallisuusviranomaisten ja valmiusjärjestöjen toimintaan. Empiirinen aineisto muodostuu kahdeksastatoista säteilyvaaratilanteen kannalta relevanteissa asiantuntija- tai johtotehtävissä toimivan viranomais- ja järjestötahon haastattelusta, jotka on analysoitu teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tulosten perusteella neljännen sektorin rooli näyttäytyy muuntautuvan kontekstin muutosten ja kriisin vaiheiden mukaisesti, mutta melko usein edelleen pelkistyvän viranomaisten ja järjestöjen ”apukäsiksi”, joiden toimintaa on tarpeellista selkeästi koordinoida ja johtaa. Neljännen sektorin merkitystä ja mahdollisuuksia kriisin eri vaiheissa ei täysin osata tunnistaa, eikä siten toistaiseksi täysin hyödyntää sen potentiaalia.

This article investigates the role of the fourth sector (spontaneous volunteers and emergent citizen groups) in a complex crisis using a radiation hazard as an example. The article aims to analyze the role of the fourth sector as well as its tensions in relation to the activities of security authorities and voluntary civil protection organisations. The empirical data consists of interviews with eighteen authorities or NGO actors working in expert or managerial positions relevant to the radiation hazard, analysed using theory-driven content analysis. Based on the results, the role of the fourth sector appears to be changing in line with the changing context and stages of the radiation hazard, but quite often continues to be reduced to “extra hands” for authorities and NGOs, that need to be clearly coordinated and managed. The discussion on enabling the self-organisation and self-management of the fourth sector seems thus to remain more of an academic interest, while the practical interest is in taking control of the fourth sector.