Perehdyttämisellä kohti parempaa suoriutumista : Toimintatutkimus perehdyttämisprosessin kehittämisestä teollisuusyrityksessä

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa siitä, miten organisaatiossa uusien työntekijöiden työn oppimista ja työssä suoriutumista voidaan edistää perehdyttämistä kehittämällä. Tutkimuksen päämääränä on syventää ymmärrystä perehdyttämisprosessista työsuhteen alussa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu perehdyttämisen, oppimispsykologian ja organisaatiopsykologian aineksista. Keskeisiä niistä ovat perehdyttämistä, oppimista, sosiaalistumista, minä-pystyvyyttä ja itseohjautuvuutta käsittelevät teoriat ja mallit.

Toimintatutkimus toteutettiin eräässä kokoonpanotyötä harjoittavassa tuotannollisessa yrityksessä. Kokoonpanotyö sisälsi kolme noin vuoden mittaista kehitysvaihetta, joista kaksi ensimmäistä, tehokkaampi perehdyttämisprosessi ja lyhempi oppimisaika, jäsennetään itsereflektiivisenä kehänä, jossa suunnittelu, toteutus ja havainnointi sekä toiminnan tulosten arviointi ja jatkokehittäminen seuraavat toisiaan. Kolmannen vaiheen, parempi suoriutuminen, muodostaa toiminnan vakiinnuttaminen. Tutkimusaineistona on käytetty teemahaastatteluja, perehdyttämisen arviointeja, oppimispäiväkirjoja, perehdyttäjäpalautteita, eläytymismenetelmällä kerättyjä tarinoita ja suoriutumista koskevaa seurantatietoa.

Tutkimustulosten mukaan uusien kokoonpanijoiden työssä suoriutumista voitiin parhaiten edistää perehdyttämisellä, jossa yhdistyvät selkeät tavoitteet, vaiheittainen työn oppiminen, yksilölähtöinen eteneminen ja työyhteisöön sosiaalistaminen. Tutkimuksesta syntyi suoriutumista edistävä perehdyttämismalli, jonka avulla pystyttiin lyhentämään uusien työntekijöiden kokoonpanotehtävien oppimisaikaa, parantamaan työtyytyväisyyttä ja työssä suoriutumista. Tutkimus osoitti, että perehdyttämisen kehittämisessä yksilön kyvykkyyttä, yhteenkuuluvuutta ja autonomiaa edistävät toimenpiteet johtivat parempaan työssä suoriutumiseen.

The aim of this study is to generate new information on how the learning and job performance of new employees in an organisation can be promoted by developing induction. The aim of the study is to deepen the understanding of the induction process at the beginning of the employment relationship. The theoretical framework of the research consists of induction, learning psychology and organisational psychology. Central to these are theories and models of orientation, learning, socialisation, self-efficacy, and self-direction.

The action research was carried out in one production company and in assembly work. It included three development phases that all lasted approximately one year, the first two of which, a more effective induction process and a shorter learning period, are structured as a self-reflective circle in which planning, implementation and observation, and evaluation and further development of performance follow each other. The third step, better performance, is the consolidation of activity. The research material consists of thematic interviews, orientation assessments, learning diaries, orientation feedback, stories collected using the empathic method, and follow-up data on performance.

The results show that, the work performance of new assemblers could best be promoted through induction, which combines clear goals, step-by-step work-based learning, individual-driven progression, and socialisation into the work community. As a result of the research a performance-based induction model was created, which helped shorten the time it took for new employees to learn the assembly tasks, and improved job satisfaction and work performance. The study showed that induction development measures that promote individual ability, cohesion, and autonomy, led to better work performance.