Peruskoulutuksen arviointi laadun takeena - vertailututkimus Töysän ja Tampereen välillä

Abstract

Peruskoulutusta on viime vuosina uudistettu sekä lainsäädännön että käytännön tasolla. Kunnille koulutuksen järjestäjinä on annettu entistä vapaammat kädet peruskoulutuksen järjestämiseen. Uusi peruskoulutuslainsäädäntö, joka astui voimaan vuoden 1999 alussa, antaa kunnille laajan harkintavallan peruskoulutusta järjestettäessä, mutta samalla velvoittaa arvioimaan koulutusta. Arviointivelvoitetta ei ole tarkoitettu varsinaiseksi valvontakeinoksi vaan sillä pyritään takaamaan laadukas ja tasa-arvoinen koulujärjestelmä koulutuksen järjestäjäkunnasta riippumatta.

Tutkimuksessa verrataan kahta peruslähtökohdiltaan erilaista kuntaa Töysää ja Tamperetta ja sitä, miten tutkimuskunnissa peruskoulutuksen arviointi on järjestetty ja millaisia muutoksia arviointi on tuonut mukanaan. Kunnissa toteutetun kuntakohtaisen peruskoulutuksen arvioinnin pohjalta voidaan kartoittaa peruskoulutuksen laatua ja verrata, takaako arviointi tasa-arvoisen koulutuksen erilaisissa kunnissa. Tutkimuksessa käytetty aineisto on pääosin kasvatustieteellistä, mutta myös hallintotieteellisiä tutkimuksia olen käyttänyt lähteinä. Tutkimusmenetelmänä on käytetty haastattelua ja lisäksi kuntien peruskoulutuksen arviointisuunnitelmilla on ollut erittäin suuri merkitys tutkimuksessa.

Tutkimuksen perusteella näyttää ilmeiseltä, että suuremmilla kaupungeilla on enemmän resursseja ja mahdollisuuksia arvioinnin toteuttamiseen. Resurssit takaavat mielenkiinnon ja motivaation syntymisen ja säilymisen arviointia kohtaan. Pienemmissä kunnissa ei ole tarpeeksi tietoa, miten arviointia lähdettäisiin toteuttamaan ja resurssit ovat olemattomat tutkimusten toteuttamiseen sekä mahdollisten toimenpiteitä vaativien tulosten hyödyntämiseen. Tämän vuoksi arviointiin on vaikea suhtautua positiivisesti. Pienet kunnat painottavat enemmän koulukohtaista arviointia ja kehittämistoimintaa, kun suuremmat kaupungit onnistuvat järjestämään toimivan ja kattavan kuntakohtaisen arviointijärjestelmän, jossa myös arviointituloksia hyödynnetään laajasti.

Lainsäädännön velvoittama kuntakohtainen peruskoulutuksen arviointi ei takaa lähtökohtaisesti erilaisten kuntien koulutuksen tasa-arvoa. Arviointi takaa laadukkaampaa peruskoulutusta, jos resurssit arvioinnin toteuttamiseen ja hyödyntämiseen ovat kunnossa sekä arviointiin suhtaudutaan oikein. Ainoastaan kunnille annetut tasa-arvoiset resurssit arvioinnin pohjalla voisivat taata myös tasa-arvoa peruskoulutukseen erilaisten kuntien ollessa kysymyksessä.