Sisäinen tarkastus ja sen sääntely

Abstract

Moderni liiketalous on jatkuvasta muutoksen tilassa, joka muuttaa ja muokkaa myös yrityksiä. Yritysten kohdalla tämä on tarkoittanut sitä, että yrityksistä on tullut entistä suurempia konsernien osia, toiminnoiltaan hajautetumpia, kansainvälistymistä, ja samalla yhä erikoistuneempaa omaan ydintoimintaan keskittymistä, ja toisaalta näiden ulkopuolelle jäävää muuta toimintaa on suuresti ulkoistettu erillisille palveluntuottajille. Tämä on aiheuttanut erityisesti johdolle syntyvää informaatioepäsymmetriaa, eli päätöksentekoon tarvittavaa tietojen puutetta yrityksen toimintaprosesseista ja resursseista, liittyykö näihin yrityksen toimintaan vaikuttavia jo toteutuneita tai mahdollisesti toteutuvia riskejä ja siitä onko yrityksen ohjaus- ja valvontajärjestelmät riittäviä.

Yksi keino vastata edellä oleviin kehityksen mukanaan tuomiin ongelmiin, on ollut erityisen asiantuntijan, eli sisäisen tarkastuksen roolin kasvattaminen. Yritysten toimintamuotojen muutokset ovat myös muuttaneet näiden muutosten tuomiin haasteisiin käytettävien sisäisten tarkastajien ammatillista roolia. Aikaisemmin lähinnä tilintarkastuksen avustavissa tehtävissä, ja lähinnä erilaisten väärinkäytösten selvittämisessä toiminut ammattikunta, on muuttunut tehtäviltään hyvin monipuolisten erityisasiantuntijatehtävien suorittajaksi, joiden tehtäviin kuuluu mm riskienhallinta, johtamis- ja valvontajärjestelmien arviointi, konsultointi, väärinkäytösten selvitys, ja eräitä erityisaloja kuten tietoturvallisuuden arviointi.

Laajentunut ja muuttunut tehtäväkenttä, sekä sisäisen tarkastuksen merkityksen lisääntyminen ovat kuitenkin aiheuttaneet ongelmia sille miten itse sisäinen tarkastus voidaan määritellä, eli mitkä osat ovat sen toiminnan ydintä, huolimatta tehtävien jatkuvasta sirpaloitumisesta ja tehtäväkentän laajentumisesta. Ja toisaalta, koska kyse on toiminnasta jonka vaikuttaa vähintään välillisesti paitsi toimeksiantajaan eli ylimpään johtoon, niin myös useisiin yrityksen sidosryhmiin, niin onko toiminnan virallinen ja itse säätely seurannut aikaansa ja toiminnan muutoksia, ja onko se riittävää.

Työssä on pyritty löytämään näkökulmia sisäisen tarkastuksen moderniin olemukseen, sekä traditionaalisten näkökulmien, että myös paremmin oikeustieteeseen ja oikeudelliseen säätelyyn soveltuvien ideoiden kautta. Lisäksi on tarkasteltu aiheen säätelyä jossa havaittu virallisen normiston olevan lähes puuttuvaa, ja tämän vuoksi ammattialan oma sekä muun liike-elämän itsesäätely on saanut varsin vahvan roolin.