Varautuminen julkisena ja yhteisenä toimintana : esimerkkinä pelastustoimi

Varautuminen tarkoittaa velvollisuutta ja mahdollisuutta varmistaa yhteiskunnan toiminta kaikissa olosuhteissa, niin poikkeusoloissa kuin normaaliolojen häiriötilanteissakin. Väestön turvallisuuden ja elinmahdollisuuksien turvaaminen sekä yhteiskunnan toimivuuden varmistaminen edellyttää koulutusta, hyvää suunnittelua laajassa toimijaverkostossa ja harjoittelua. Julkishallinnon varautumisesta on säädetty valmiuslailla (1552/2011) ja kriittisen yksityissektorin toimijoiden varautumisesta eräiltä osin erityislainsäädännöllä. Suomalaisen varautumisen yhteistoimintamallia kutsutaan yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa kokonaisturvallisuuden malliksi (YTS 2017). Valtioneuvoston periaatepäätöksessä (VNp. 5.12.2012) kokonaisturvallisuus määritellään tavoitetilaksi, jonka saavuttamiseen ja turvaamiseen varautuminen kuuluu. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää varautumisen osaamista ja osaamisen johtamista sekä yhteistyötä niin poliittisilta päättäjiltä kuin varautumistyössä toimijoiltakin. Yhteiskunnan ja kansalaisten hyvinvoinnin lisääminen ja varmistaminen perustuvat yhteisiin arvostuksiin varautumisen merkityksestä sekä luottamukseen kokonaisturvallisuuden toteuttamisessa. (Valtonen & Branders 2020; Ollila 2013.) Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää empiirisesti varautumisen käsitettä pelastustoimen toimintaympäristössä sille annettujen merkitysten ja ilmenemismuotojen avulla. Tutkimuskysymykset ovat: Miten varautuminen käsitetään? Mitä arvolatauksia varautumistyöhön liitetään? Millaisia estäviä ja edistäviä tekijöitä varautumistyössä havaitaan? Varautumisen käsitteen määrittelyn lisäksi keskitytään varautumisosaamiseen, varautumiseen kohdistettuihin arvostuksiin ja yhteistyöhön. Lisäksi tavoitteena on saada ajallista näkyvyyttä vertailemalla saman tutkimuskohteen käsityksiä varautumisesta erilaisten yhteiskunnallisten tapahtumien kautta. Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla vuosina 2012 ja 2020. Ensimmäisiä haastateltavia viranhaltijoita oli seitsemän, jotka työskentelivät varautumistehtävässä eri pelastuslaitoksissa. Toiset haastattelut tehtiin samalle kohderyhmälle. Valintaperusteina käytettiin kokoa valikoimalla joukkoon isoja, keskisuuria ja pieniä pelastuslaitoksia. Tavoitteena oli saada näin monipuolisempi näkökulma tutkittavasta asiasta. Analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Menetelmällisestä näkökulmasta tutkimusta voidaan pitää osittain myös vertailututkimuksena aineistojen eriaikaisuuksien perusteella. Varautumisen käsite koetaan hyvänä edelleen valmiussuunnittelun, väestönsuojelun ja kunnille tarjottavan varautumisen tuen yhteyksissä, vaikka se abstraktisuutensa vuoksi pitää määritellä jokaisessa käyttöyhteydessä aina erikseen. Jatkuvuudenhallinta on vallannut alaa varautumiselta pelastuslaitosten oman toiminnan varmistamiseen tähtäävässä työssä, mutta eri yhteyksissä sillä saatetaan tarkoittaa samaa kuin varautumisella. Molempien käsitteiden koetaan jäävän pelastuslaitoksilla pelastustoiminnan ja ensihoidon varjoon. Varautumisen arvostus on noussut haastattelujen välisenä aikana, mutta edelleen on tehtävä työtä, jotta se ymmärrettäisiin pelastuslaitoksella kaikkien yhteiseksi tehtäväksi. Varautumisosaamisen kehittämiseen niin peruskoulutuksen kuin jatkokoulutuksenkin osalta todettiin tarvetta.