Baltian maiden suhteellinen etu ja erikoistuminen ulkomaankaupassa

Abstract

Viimeisten kymmenen vuoden aikana Baltian maat ovat olleet siirtymävaiheessa kohti Euroopan unionia ja vuodesta 2004 lähtien jo jäseniä. Tänä aikana Baltian maiden kansantalous ja ulkomaankauppa ovat kokeneet myös huiman kasvun. Maiden merkitys Suomen ulkomaankaupassa on myös kohonnut huomattavasti. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten Baltian maiden suhteellinen etu ja ulkomaankaupan erikoistuminen ovat kehittyneet vuosina 1999–2007. Tarkasteltavana on myös ulkomaankaupan rakenteen yleinen kehitys.

David Ricardon suhteellisen edun teorian mukaan maat erikoistuvat ulkomaankaupassaan niihin tuotteisiin, joissa ne ovat suhteellisesti tuottavimpia eli joissa niillä on suhteellinen etu. Suhteellisen edun määräävät tuottavuuserot maiden välillä voidaan selittää Heckscher-Ohlin mallin mukaan tuotannontekijöiden suhteellisella runsaudella eri maissa. Myös tuotannonskaalaedut, tuotteiden differentiointi ja kaupanesteet vaikuttavat ulkomaankaupan toteutumiseen. Tässä tutkimuksessa suhteellisen edun määrittämisessä käytetään Lafayn (1992) kehittämää indeksiä maiden nettovientierikoistumiselle.

Analyysi paljastaa, että Baltian maiden viennin erikoistuminen on tarkasteluvuosina vähentynyt. Tulosten mukaan maiden erikoistumisrakenteen muutokset ovat kuitenkin olleet hyvin erilaisia erityyppisissä tuoteryhmissä. Samaan aikaan ristikkäiskaupan osuus maiden ulkomaankaupassa on kasvanut. Saadut tulokset ovat samansuuntaisia kuin aiemmat tulokset muiden maiden ulkomaankaupasta, mutta poikkeavat selvästi tutkimuksista Baltian maiden ulkomaankaupasta 1990-luvulla.