Aseellisen konfliktin varjossa : Suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten resilienssi ja kriisivalmius

Abstract

Suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten resilienssi ja kriisivalmius aseellisen konfliktin varjossa muodostavat tämän tutkimuksen tarkastelukohteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin pk-yritysten varautumis- ja sopeutumiskyvyn tasoa sekä sitä, miten yritysten väliset erot ilmenevät ennakoinnissa, selviytymisessä ja kriiseistä oppimisessa. Aihetta ei ole Suomessa aiemmin systemaattisesti tutkittu pk-yritysten näkökulmasta, vaikka tämän yrityssektorin toimintakyky on olennainen osa yhteiskunnan huoltovarmuutta ja kokonaisturvallisuutta.

Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä survey-tutkimuksena. Aineisto (n = 476) kerättiin suomalaisille pk-yrityksille suunnatulla kyselyllä. Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisesti t-testeillä ja varianssianalyysillä ja kyselyyn sisältyvät avoimet kysymykset laadullisella teemoitteluun perustuvalla sisällönanalyysimenetelmällä.

Tulokset osoittivat, että suomalaisten pk-yritysten ennakoiva varautuminen on rakenteellisesti heikkoa: vain 13 prosentilla yrityksistä oli kirjallinen kriisisuunnitelma. Resilienssin vahvuudet painottuivat proaktiiviseen asenteeseen, toiminnan joustavuuteen, sekä oppimiseen ja uudistumiseen. Ne ilmensivät valmiutta toimia ennakoivasti, kykyä reagoida muutoksiin ja oppia kokemuksista. Yrityksen iällä ja kriisisuunnitelman olemassaololla havaittiin olevan yhteys resilienssiin, kun taas yrityksen sijainnilla ja kansainvälisyyden asteella viennin näkökulmasta tarkasteltuna ei yhteyttä havaittu. Havainnot olivat pääosin yhdenmukaisia kansainvälisten tutkimusten kanssa, joissa yritysten kriisinkestävyys on liitetty ensisijaisesti johtamisen joustavuuteen, verkostojen hyödyntämiseen ja inhimilliseen pääomaan pikemminkin kuin resurssien määrään.

Tutkimus korostaa, että pk-yritysten kriisivalmiuden vahvistaminen edellyttää suunnitelmallisen varautumisen ja ennakoivan johtamisen kehittämistä. Resilienssi rakentuu yritysten sisäisten kyvykkyyksien ja ulkoisten tukirakenteiden yhteisvaikutuksesta, mikä edellyttää tiivistä yhteistyötä yritysten, viranomaisten ja toimialajärjestöjen välillä. Tulokset täydentävät kansainvälistä resilienssikeskustelua suomalaisesta näkökulmasta ja osoittavat, että myös vakaassa turvallisuusympäristössä varautumista on tarpeen kehittää systemaattisesti aseellisten uhkien ja geopoliittisten häiriöiden varalta.